Ilo olla erimieltä
Työpaikkani, Otavan Opiston helmikuun työpajassa minulla oli ilo olla eri mieltä Marja-Liisa Viherän kanssa. Ilo syntyy siitä että hän on yksi minun erittäin arvostamani pedagogi joka on tehnyt huikeaa työtä itseorganisoituvan oppimisen sektorilla VIEKAS ry:n viestintäleireillä jo yli kaksikymmentä vuotta. Tällaista työtä ja kokemusta ei voi olla arvostamatta. Ilo syntyi myös siitä että meistä oli selvästi kiva hieman miekkailla erimielisyytemme kanssa pieni silmäkulmassa.
Viherä on tutkinut sosiaalista mediaa varsin kriittisesti viimeaikoina. Mielestäni hän selvästi näkee sen vahvuudet, mutta ei niele uutta mediaa ilman tutkimista. Hyvä niin. Olen monesta asiasta hänen kanssaan samaa mieltä, mitä tulee hänen nykyisiin tutkimustuloksiinsa mm. siitä miten pieni osa verkonkäyttäjistä oikeasti bloggaa. Bloggaajat ovat pieni vähemistö. Itse vertaan tätä siihen kuinka moni pitää yleensä puheita ja kuinka moni kuuntelee. Suhde on samansuuntainen.
Mistä sitten olimme erimieltä?
Mielipiteemme eroavat vahvasti mitä tulee anonymiteettiin verkkokeskustelussa. Oikeastaan perusjako on että Viherä katsoo, että aina kun osallistut johonkin keskusteluun, jolla on yhteiskunnallista tai muuta merkitystä, tulee sinun esiintyä nimelläsi ja osoittaa ketä edustat. Itse en voisi olla enempää eri mieltä. Minusta tärkeintä on argumentaatio eikä taho kuka sen esittää.
Paras argumentti voittakoon. Siihen minä uskon. Ehkä valmistelun alkuvaiheessa voisi jopa olla suositeltavaa että argumentointi tapahtuisi täysin anonyymisti. Tällä voitaisiin varmistaa parempi kuuntelemeninen. Kun et tiedä kenen argumentista on kyse, todennäköisesti kuuntelet sitä paremmin. Se voi olla sinun arvostamasi ihmisen kommentti tai sitten jonkun muun. Ainakaan et lukiessasi osaa kuvitella sitä miten kirjoittaja ajattelee, mikä heikentää meidän kykyämme kuunnella merkittävästi.
Anonyymi argumentointi mahdollistaa myös sellaisien asioiden julkituomisen, mitä ei voi käsitellä oman roolinsa vuoksi. Oma rooli asettuu aina valtahierarkian johonkin kohtaan ja siitä seuraa paineita niin pelkoina kuin muinakin kannanottoon vaikuttavina tekijöinä, kuten “yhtiön etu” jne. jotka voivat saada puhumaan jotain muuta kuin mihin oikeasti uskoo.
Viherä on avannut TietoTaitoTalkoiden sivustolla tästä keskustelun, joka odottaa kannanottoja.
Hyvässä hengessä kohdattu vastakkainasettelu on todennäköisesti askel hedelmälliseen ymmärryksen karttumiseen puolin ja toisin. Todennäköisesti olemme molemmat oikeassa sekä väärässä. Mitä mieltä sinä olet?
Argumentointi on kai jollain tapaa meille suomalaisille vierasta. Entisessä työpaikassani eräs yhdysvaltalainen proffa ihmetteli et miten 100 oppilaan isossa luentosalissa ei saa ketään oppilasta argumentoimaan asioita, vaikka kuinka yrittää kyseenalaistaa ja kärjistää asioissa. Jenkeissä oppilaat eivät “sulata” asioita yhtä herkästi, kritiikkiä saa kuulema melko helposti myös opettaja/luennoitsija.
No teimme pienen testin. Verkkoympäristöön laitettiin kysymyksiä/väittämiä/ajatuksia anonyymisti ja myös vastaajat saivat osallistua niihin anonyymisti. Tämä johti siihen, että heti ensimmäisen vuorokauden aikana verkko tulvi argumenttejä, vilkasta keskustelua. Voisiko tästä todeta, että olemme anonyymisti argumentoivaa kansaa…
Teija, hieno esimerkki!
Enpä ole ajatellutkaan että tällä voi olla myös syvempi kultturinen ulottuvuus. Voihan se todella olla että meistä suurin osa jupisee mieluummin salaa kuin pistää kampoihin. Ollaankohan me oltu liian monta vuosisataa toisten valtojen hallinnon alla?
No niin, siis jupistaan, vaan ei ääneen sanota. Kyse on tietty myös sanomisen hinnasta, meillä rankaistaan sanojaa mm. työpaikan menetyksellä. Kyllä silloin on pakko olla hiljaa ja hyvä, jos voi vaikka nimettömänä purkaa mieltään. Mutta minun mieleiseni visio on on se, että sanomisesta ei rankaista, vaan jatketaan keskustelua rakentavasti. Ja on se helpompaa, jos molemmat ovat joko nimellä tai nimettömä.
Itse en kauaa jaksa argumentoida nimetöntä huutajaa vastaan, jos lainkaan. Ellei sitten ole kyse asiasta, jonka sanomisen hinta on korkea – joko yksityisyyden menetys, tms. Voitaisiinko yhteiskunnan kehitystasoa mitata sillä, kuinka avointa keskutelua on?
maija
Olen aika untuvikko täällä sosiaalisessa mediassa ja täytyy sanoa, että kirjauduin aluksi vahingossa omalla nimelläni joihinkin keskusteluihin, mutta ei se sinänsä haittaa…Perustin bloginkin ja sinne kirjoittaminen on kivaa ja  vielä kivempaa on jos joku harva joskus kommentoi. Odotukseni keskustelun suhteen olivat korkeammalla… Hiljaisia ovat suomalaiset, täytyisi varmaan opetella ranskaa…
Mitä nettikeskustelun henkilöitymiseen tai anonymiteettiin tulee, mielestäni kumpikin lähestymistapa toimii mutta riippuen täysin kontekstista, yleisöstä ja kenties myös itse keskustelumahdollisuuden tarjoavan tahon tarkoitusperistä.
Anonymiteetti takaa aina taatusti suodattamatonta dataa mutta sen määrä ja laatu riippuu valitettavan usein siitä, miten suuren kohdeyleisön kirjoittaja arvioi saavuttavansa vaikka aihe olisi miten lähellä sydäntä ja vaikka siitä olisi miten paljon hyvää argumenttia tyrkyllä. Jos kohdeyleisö on riittävän laaja ja kontekstissaan oikeasti anonyymi niin sitä helpommin tulee hypättyä mukaan. Valitettavasti, jos kohdeyleisö on riittävän laaja, moni vain innostuu oikein kunnolla, kytkee sen arkielämän realiteettifiltterinsä pois päältä ja antaa palaa tunteella ja lujaa. Dataa toki seuraa mutta määrä korvaa laadun ja voittaja on yleensä se, jonka tunteen palo on suurin.
Yhtä kaikki henkilöityminen ei ole niinkään kysymys siitä, löytyykö sanottavalle sanoja vaan siitä, että silloin tuo arkielämän suojamekanismi kytkeytyy huomattavasti helpommin päälle ja todennäköisesti se mitä sanot on se, mitä sanoisit omana itsenäsi.
Ehkä toimiva ratkaisu olisi ohjata ihmisiä kahteen persoonaan mutta yhteen ihmiseen? Todellinen minä ja virtuaaliminä. Se, miten toimin verkossa on verkkopersoonani ja se, miten toimin arkielämässä on arkipersoonani. Kaksi täysin eri maailmaa ja kaksi täysin eri lähestymistapaa.
Anna ihmiskunnalle anonymiteetti ja se ryssii koko homman heti alkuunsa. Anna ihmiskunnalle reaalimaailma ja se sulkeutuu.