Artikkelin Ilo olla erimieltä kommentit

Kirjoittaja: Pasi Kukkonen

Pasi Kukkonen — Sat, 21 Mar 2009 20:47:02 +0000

Mitä nettikeskustelun henkilöitymiseen tai anonymiteettiin tulee, mielestäni kumpikin lähestymistapa toimii mutta riippuen täysin kontekstista, yleisöstä ja kenties myös itse keskustelumahdollisuuden tarjoavan tahon tarkoitusperistä.

Anonymiteetti takaa aina taatusti suodattamatonta dataa mutta sen määrä ja laatu riippuu valitettavan usein siitä, miten suuren kohdeyleisön kirjoittaja arvioi saavuttavansa vaikka aihe olisi miten lähellä sydäntä ja vaikka siitä olisi miten paljon hyvää argumenttia tyrkyllä. Jos kohdeyleisö on riittävän laaja ja kontekstissaan oikeasti anonyymi niin sitä helpommin tulee hypättyä mukaan. Valitettavasti, jos kohdeyleisö on riittävän laaja, moni vain innostuu oikein kunnolla, kytkee sen arkielämän realiteettifiltterinsä pois päältä ja antaa palaa tunteella ja lujaa. Dataa toki seuraa mutta määrä korvaa laadun ja voittaja on yleensä se, jonka tunteen palo on suurin.

Yhtä kaikki henkilöityminen ei ole niinkään kysymys siitä, löytyykö sanottavalle sanoja vaan siitä, että silloin tuo arkielämän suojamekanismi kytkeytyy huomattavasti helpommin päälle ja todennäköisesti se mitä sanot on se, mitä sanoisit omana itsenäsi.

Ehkä toimiva ratkaisu olisi ohjata ihmisiä kahteen persoonaan mutta yhteen ihmiseen? Todellinen minä ja virtuaaliminä. Se, miten toimin verkossa on verkkopersoonani ja se, miten toimin arkielämässä on arkipersoonani. Kaksi täysin eri maailmaa ja kaksi täysin eri lähestymistapaa.

Anna ihmiskunnalle anonymiteetti ja se ryssii koko homman heti alkuunsa. Anna ihmiskunnalle reaalimaailma ja se sulkeutuu.

Kirjoittaja: Päivi

Päivi — Wed, 11 Mar 2009 15:24:59 +0000

Olen aika untuvikko täällä sosiaalisessa mediassa ja täytyy sanoa, että kirjauduin aluksi vahingossa omalla nimelläni joihinkin keskusteluihin, mutta ei se sinänsä haittaa…Perustin bloginkin ja sinne kirjoittaminen on kivaa ja vielä kivempaa on jos joku harva joskus kommentoi. Odotukseni keskustelun suhteen olivat korkeammalla… Hiljaisia ovat suomalaiset, täytyisi varmaan opetella ranskaa…

Kirjoittaja: marja-liisa viherä

marja-liisa viherä — Tue, 10 Mar 2009 21:34:32 +0000

No niin, siis jupistaan, vaan ei ääneen sanota. Kyse on tietty myös sanomisen hinnasta, meillä rankaistaan sanojaa mm. työpaikan menetyksellä. Kyllä silloin on pakko olla hiljaa ja hyvä, jos voi vaikka nimettömänä purkaa mieltään. Mutta minun mieleiseni visio on on se, että sanomisesta ei rankaista, vaan jatketaan keskustelua rakentavasti. Ja on se helpompaa, jos molemmat ovat joko nimellä tai nimettömä.
Itse en kauaa jaksa argumentoida nimetöntä huutajaa vastaan, jos lainkaan. Ellei sitten ole kyse asiasta, jonka sanomisen hinta on korkea – joko yksityisyyden menetys, tms. Voitaisiinko yhteiskunnan kehitystasoa mitata sillä, kuinka avointa keskutelua on?
maija

Kirjoittaja: Ville Venäläinen

Ville Venäläinen — Tue, 10 Mar 2009 19:32:05 +0000

Teija, hieno esimerkki!
Enpä ole ajatellutkaan että tällä voi olla myös syvempi kultturinen ulottuvuus. Voihan se todella olla että meistä suurin osa jupisee mieluummin salaa kuin pistää kampoihin. Ollaankohan me oltu liian monta vuosisataa toisten valtojen hallinnon alla?

Kirjoittaja: Teija

Teija — Tue, 10 Mar 2009 19:20:22 +0000

Argumentointi on kai jollain tapaa meille suomalaisille vierasta. Entisessä työpaikassani eräs yhdysvaltalainen proffa ihmetteli et miten 100 oppilaan isossa luentosalissa ei saa ketään oppilasta argumentoimaan asioita, vaikka kuinka yrittää kyseenalaistaa ja kärjistää asioissa. Jenkeissä oppilaat eivät “sulata” asioita yhtä herkästi, kritiikkiä saa kuulema melko helposti myös opettaja/luennoitsija.

No teimme pienen testin. Verkkoympäristöön laitettiin kysymyksiä/väittämiä/ajatuksia anonyymisti ja myös vastaajat saivat osallistua niihin anonyymisti. Tämä johti siihen, että heti ensimmäisen vuorokauden aikana verkko tulvi argumenttejä, vilkasta keskustelua. Voisiko tästä todeta, että olemme anonyymisti argumentoivaa kansaa…