Yhdistää Facebook minät?
Yleensä on tapana puhua työminästä, kotiminästä, kaveriminästä ja ties mistä minästä. On varmaan aivan luontevaa, että oma rooli ja ympäröivät ihmiset tietyllä tavalla nostavat eri puolia meistä esille. Vuorovaikuksessa kehittyvät taidot ja tavat toimia suhteessa niihin joiden kanssa se tapahtuu. Perinteisesti keskusteluareenat ovat sijoittuneet eri paikkoihin. Fyysinen tila on määrittänyt pitkälti ne ihmiset kenen kanssa keskustellaan. Työpaikalla on työkaverit, kotona perhe jne. Tästä syntyy helposti yksilöille on erilaisia kultturisaareikkeita omaan minäänsä. Jokaisella saarekkeella on vähän eri jutut mitä puhutaan ja myös oma käyttäytysrekisterinsä.
Facebook on mielenkiintoinen ilmiö, jota seuraan suurella mielenkiinnolla. Tuttavat eri elämänkentiltä ovat tulleet mukaan sinne ja tehneet ystäväpyyntöjä. Nyt alkaa tilanne olla se että edustusta alkaa olla melkein joka sektorilta, niin työstä, kotonta, ystävistä sekä lapsuudentutuista ja paljon muitakin.
Oma vaimoni kommentoi tänään Facebookissa tekemääni tilatietokommenttia. Viestissä ei ollut hänelle mitään tolkkua. Huomasin kirjoittaneeni kuin paikalla olisi edelleen vain sosiaalisesta mediasta syvemmin kiinnostuneita. Aika huvittavaa tilanne. Kultturitörmäys joka tapahtui kahden ihmisen välillä samassa talossa, mutta konteksti rakentui verkon kautta. Olisin varmasti puhunut asiasta ihan eritavalla kotisohvalla.
Facebook mikrobloggausta
Jo silloin kun olin järjestämässä Sosiaalinen media oppimisen tukena-kokeilevaa miniseminaaria Otavan Opistolle, josta syntyi myöhemmin Sometu-verkosto, mietin paljon miten sosiaalinen media voi antaa meille uudenlaisia välineitä yhteisöoppimiseen. Välineet mahdollistaa ihan toisenlaisen kohtaamisen ihmisten välillä. Vaikutukset näkyvät varmasti demokratian kehittymisessä, mutta myös yhteisöjen luottamuksenrakentumisessa yleensä.
Miten Facebook ja muut sosiaalisen median välineet sitten vaikkuttavat meihin jatkossa? Minä uskon että yhteisön ymmärrys rakentuu vuorovaikutuksessa yli yksilörajojen. Vuorovaikutuksella on paljon merkitystä. Vaikka osa keskusteluista ei sinua suoraan kosketa tai et edes paljoa niistä ymmärrä, niin pidemmän päälle se kasvattaa isompaa tietoisuutta muista ihmisistä ja asiasta mitä ympärillä tapahtuu. Vuorovaikutus muovaa meitä kaikkia suhteessa muihin. Voisiko tämä kehitys johtaa siihen, että uusien välineiden myötä olemme yhtenäisempiä ihmisinä myös yksilöinä? Auttaako tällainen vaikkapa minua tunnistamaan ja huomaamaan asiat useammasta kulmasta, kun olen paremmin tietoinen muiden ajatuksista ja tilanteesta? Mikä merkitys on sillä että huomaan ajattelevani useampaa ihmistä päivän aikana kuin tein ennen Facebookia, Jaikua ja muitä välineitä?
Siis kun juttelet siit, yhdistääkö Facebook minät, minä myös olen miettinyt tuota roolin, identiteetin ja luonteen välistä jännitettä tässä ajassa. Jotenkin tuntuu joskus siltä, että noiden kolmen erilaisen ihmisenä olemisen muodon väliset rajat olisivat hämärtymässä — en ole kuitenkaan ihan varma, onko se mahdollista. Olen varmaan puhunutkin tästä joissain mun esityksissä.
Onhan täysin mahdollista olla erilainen eri tiloissa, eri päivinä, eri toimintaympäristössä ja eri fiiliksessä. Voin vaihtaa asenteitani, arvojanikin sen mukaan, mitä kulloinenkin tilanne vaatii, oikeastaan yhtä helposti kuin hiusten väriä tai silmien väriä piilolinssien avulla. Onko esim. facebook-rooli rooli siis jonkinlaiset henkiset piilolinssit, joiden takaa voi katsella maailmaa turvallisemmin?
Mutta jos se on totta, miten se vaikuttaa esimerkiksi nuoren ihmisen aikuistumiseen, kypsymiseen, kykyyn ottaa vastuuta omasta elämästä jne?
Ps. Laitoin tämän saman kommentin myös vieraskirjaasi, kun koneeni alkoi yskiä enkä saanut enää kommenttikomentoa auki. Piti sammuttaa kone ja aloittaa uudestaan niin sitten vasta toimi.
Eri elämän kenttin kohtaamista sosiaalisessa mediassa havainnollistaa verrattomasti ja tyylikkäästi blogissaan Juhana Kokkonen.
Anita, uskon että sosiaalinen media vaikuttaa lasten kasvuun koska itse näen tämän kulttuurisena muutoksena. Sosiaalisen median kautta konteksti määrittyy toisella tapaa. Suhde useisiin ihmisiin ja näyttämöihin sekoittuu. Itse olisin yllättynyt jos sillä ei olisi vaikutusta meidän ajatteluumme ja kasvuun.
Viestisi tuli nätisti tänne kommentteihin mukaan. Ei tarvitse lisätä jatkossa erikseen vieraskirjaan
Kiitos Anne,
Olen itsekin ihaillen seurannut Juhanan graafeja. Pidän todella paljon tuollaisesta jäsentämisestä.
Lapset kasvavat ihan toisenlaisessa maailmassa kjuin minä aikoinani, ja toisenlaisessa kuin sinäkään. Meidän näkövinkkelistä on kuitenkin vaikeaa ymmärtää todella syvästi tätä eroa, vaikka osaisimme kuinka hyvin näiden laitteiden käytön, jargonin (=Maijan “Abilities”), vaikka meillä olisi miten hyvät yhdeydet ja viimeisimmät laitteet (”Access”) ja vaikka miten innostuneina teemmekin tätä työtä verkkojen ja laitteiden avulla (”Motivation”). Kyse kun on, niinkuin sanoit, kulttuurin muutoksesta, ja se sisäktää mkyös kokonaan toisenlaisen arvomaailman.
Tämä arvomaailman muutos se minua pohdituttaa. Arvot itsessään muuttuvat hitaasti, jos ollenkaan, mutta niihin suhtautuminen muuttuu ja niiden järjestys meidän omalla toimintaa määräävällä asteikolla muuttuu. Mikä arvo kulloistakin valintaa kannattelee, ei ole mikään itsestäänselvyys enää.
Niin että meidän pitäisi osata tukea näitä pieniä, mutta kun emme osaa tukea itseämmekään tässä kaikessa itsekkäässä menestyksen ja taloudellisen hyvän metsästyksen kiireessä…
Jaa että miten minuudet, roolit ja facebook tähän liittyy… en tiedä. Ehkä sellaisena ympäristönä, jossa opetellaan vuorovaikutusta, kaikenikäiset ja monenlaiset ihmiset keskenään. Täytyy harjoitella että osaisi valita oikean roolin oikeassa yhteydessä oikenalaisten ihmisten kanssa, se on meidän ajan elämänhallintaa. Olisko se näin yksinkertaista — ei varmaan.
Ehkä Facebook ja muut ympäristöt ovat välttämätön välivaihe johonkin tulevaan tilaan. Itseorganisoituminen on asia, joka on ruvennut minua kiehtomaan alunperin teknisestä näkökulmasta. Tutustuin itseorganisoituvaan oppimiseen neuraalilaskennan kautta. Jotenkin omassa mielessäni hahmotan myös lällaisia muutoksia edelleen sitä kautta. Jossakin edessä on todennäköisesti sellainen tila, huippu tai kuoppa mistä tämä nykyinen viestintämeteli näyttää järkevältä ja siihen on sitten helppo ottaa suhde. Tällaisia mahdollisia tulevaisuuksia on varmasti monta.
Arvot on hyvä lisäys tähän keskusteluun. Enpä ole itse älynnyt mallintaa tätä asiaa tuota kautta. Arvothan määrittävät pitkälti myös sen millainen on oma suhde toisiin ihmisiin. Sen on paikko muuttua. Olen tätä miettinyt avoimuuden kautta, mutta se taitaa olla jo toisen blogimerkinnän arvoinen ajatus.
Jännää! Mulla on jotenkin samanlainen intuitiivinen olo, että tämä on välivaihe, jonka merkitys aukeaa vasta jostain tulevasta viitekehyksestä katsomalla. On haasteellista elää tällaisessa myllerryksessä, kun suuntaviittoja ei oikein näy eikä näe, mutta toisaalta tässä on valtavia mahdollisuuksia, kun mitään varmaa tulevasta ei ole vielä tiedossa eikä päätetty.
Mulle nuo arvojen pohtimiset tulevat osana tulevaisuusajattelua ja tulevaisuudentutkimustakin, johon ne ovat aina kuuluneet luontaisena osana.
Mutta kirjoita jotain tuosta neurojutusta ja toisaalta arvoistakin — jään odottamaan, että saan sitten taas kommentoida!