Nyt on taas kova kiire. Päivät ovat täynnä ja välilä tuntuu, että todella ahdistaa. Ahdistus kasvaa potensseihin kun vastaan tulee vielä jotakin yllättävää tekemistä jota ei osannut ennakoida. Kiireessä tekee monesti virheitä ja kun työkuorma kasvaa nopeammin kuin sitä kerkeää purkamaan häviää työstä helposti tekemisen ilo.

Minulle kiire taitaa olla ennen kaikkea tunnetila. Tai ainakin minussa se synnyttää tunnetilan, joka vaikuttaa vahvasti siihen rekisteriin mikä ohjaa tapaani toimia. Tapani kommunikoida ja suunnitella muuttuvat vähän kuin itsestään. Ehkä tähän tulee muutos, mitä paremmin tunnistaan kiireen sisälläni.

Tunnetilan merkitys suhteessa omaan toimintaani verkossa selvisi oikeastaan minulle  kunnolla viime kesänä. Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui liian paljon pienen ajan sisään. Oman isäni sairastuminen, siitä seuranneet kaikki lieveilmiöt ja lopulta hänen poisnukkuminen veivät minulta voimat. Ensimmäisenä katosin verkosta. Minulla ei vain ollut voimia jakaa itsestäni mitään täällä. Tämä oli oikeastaan itselleni melkoinen yllätys.

Isän sairastuminen ja kuolema ovat äärimmäisiä juttuja, jotka vaikuttavat tapaamme olla niin verkossa kuin muuallakin, mutta kiire on kuitenkin suurimmalle osaa meistä tuttu ja usein kylässä vieraileva tunne.

Vaihdoin tänään Anne Ronkaan kanssa sähköpostia ITK-messuvalmisteluista. Kiireessä vastasin vain hänelle pelkällä sähköpostilla – meidän kahden välillä, vaikka asia oli luonteeltaan jotain, minkä olisin voinut jakaa saman asian koko toimijaryhmän kanssa. Minulle, tämä oli esimerkki siitä miten kiireessä oma tapani toimia on toinen – se ei ollut kovinkaan jakava. Noloa, mutta varsin totta.

Organisaatioiden kehittäjä ja sparraaja Erkki Takatalo puhuu yhteisöälystä – siitä miten tunnistaa oman toimintansa vaikutuksen muihin ihmisiin. Mitä tekemiseni vaikuttaa muihin työyhteisössä. Miten oma toimintani vaikuttaa muihin tiimissäni ja muissa työkavereissani organisaatiossa. Miten minun pitää viestiä että muut ovat tietoisia toiminnastani. Mielestäni sosiaalisen median ollessa kyseessä pitäisi puhua pikemminkin verkostoälystä, kun oman ajattelun pitää taipua reilusti yli oman organisaation rajojen yli. Tällainen toimintatapa tuntuu helposti huuhtoutuvan pois kiireessä.

Yksi merkittävä tapa kesyttää kiirettä on toimia toisin kuin on toiminut aikaisemmin. Sosiaalinen media tarjoaa toisenlaiset toimintatavat ja mahdollistaa työn uudelleenjaon joka parhaillaan säästää merkittävästi kaikkien aikaa. Vaikka tunnistaa toimintamallit ja näkee niiden mahdollisuudet, niin näiden tapojen perusteellinen omaksuminen tapahtuu kuitenkin ajan kanssa ja kuorman alla ne helposti rupeavat horjumaan. Uusien toimintatapojen syvä omaksuminen vaatii huokoista aikaa totutella niihin sekä näiden tilanteiden tunnistamista, joissa uusia tapaja voidaan soveltaa.