Hiljainen puhe tulee
Vasta kerkesin tekemään ITK’09 -messuille salama-alustuksen siitä mihin kommunikaatio voi meidän viedä ja nyt vastaani tulee Pentagonin DARPA -yksikön Silent Talk -tutkimus hanke. Hankkeessa ei ole sen vähäisempi tavoite, kuin muuntaa yksittäisien ihmisten puhe jo aivoissa muotoon, josta se voidaan tietotekniikan avulla siirtää muiden sotilaiden mieleen. Ajatuksia ei tarvitse muuttaa puhuttavaksi puheeksi, jolloin viestinnästä jää yksi vaihe pois. Tästä syntyy selkeä kilpailuetu, mikä tekee sotilasryhmästä aivan toisella tasolla vahvan ryhmän. Tässä tuli siten ensimmäinen tapaus vastaan, missä nähdään tällaisen viestinnän olevan ryhmää vahvistava tekijä, kuten esityksessäni uskoin vielä joskus tapahtuvan. Tämä tulikin vain hieman nopeammin kuin uskalsin odottaa.
Puheensiirrosta aivojen välillä ei ole enää pitkä matka muiden aistien jakamiseen. Jos sotilasjoukkue voi myös nähdä tilanteen jokaisen näkökulmata tai hyödyntää toisten kokemusta ja muistia, syntyy vahvempi kollektiivi. Tai ehkä jopa mielet voidaan yhdistää, jolloin ryhmästä tulee yhtenä ajatteleva ja aistiva kollektiivi. Menee jo aika villiksi.
Seurailen jonkin verran tulevaisuus -blogeja. Yksittäiset uutiset ovat jo jonkin aikaa kuulostaneet todella skifiltä. Lääketiede yleensä sekä teknologian yhdistäminen ihmisiin on huikeassa kehitysvaiheessa. Mitähän tällainen teknologian yhdistäminen ihmisiin ja ihmistenvälille tarkoittaa tälle tulevalle tietoyhteiskunnalle mistä kaikki niin kovasti puhuvat?
Kiinnostava visio, vaikka samalla huolestuttava. Tulee mieleen manipulointi ja sen kehittyminen: salamannopeat kuvavälähdykset, joita aivot eivät rekisteröi tietoisiksi havainnoiksi, mutta jotka silti ohjailevat valintoja. Yhdenlaista hiljaista puhetta tämäkin?
Aika jännää, ja ehkä myös tyypillistä, että tällaisia innovaatioita ollaan suunnittelemassa sotilastarkoituksiin. Niinhän suuri osa tulevaisuudentutkimuksen menetelmistäkin on syntynyt (mm. skenaariotyöskentely ja delfoi). Herää hurjia visioita, mutta myös kysymyksiä: lisääntyykö ihmisten keskinäinen ymmärrys, kun vuorovaikutuksesta tulee näin välitöntä? Vai alammeko rakentaa ihan uudenlaisia malleja tai rakenteita, jolla erottaa “meidät” “niistä toisista”? Miten erottaa minuus toisen minuudesta, kun jo nyt selkeärajaisen identiteetin rakentuminen tai rakentaminen on yhä vaikeampaa, kun tietoa erilaisista arvoista, elämäntavoista, hyväksytyistä ja kannatettavista tavoista olla ja elää saavuttaa meidät jatkuvasti suurenevalla volyymillä? Tuo pikakuvamanipulaatio ei niinkään pelota — onhan sama mahdollisuus jo olemassa vaikka televisiossa, mutta sen käyttö on kielletty lainsäädännöllä. Mutta huikein tulevaisuudenkuva näyttäytyy siinä, jos puheen ja ajatusten rekisteröinnistä päästään eteenpäin tunteiden jakamiseen. Minä tunnen sinun tunteesi ja voin jakaa omat tunteeni suoraan sinun kanssasi… !
Tunteiden jakaminen onkin aika mielenkiintoinen ajatus. On jännää että tätä käytetään sodankäyntiin. Miksei samaa menetelmää käytetä rauhanturvaamiseen? Otettaisiin vaikkapa otos kaikista kansallisuuksista ympäri maailma ja yhdistettäisiin heidät yhdeksi mieleksi, joka tuntisi ja ajattelisi yhtenä. Lisäisiköhän tämä keskinäistä ymmärrystä eri ryhmien välillä?