Voisiko Microsoft luhistua niin kuin kävi Neuvostoliitolle?
Neuvostoliiton sortuminen oli monelle yllätys. Juttelin asiasta pari viikkoa sitten Kimmo Kevätsalon kanssa, joka kertoi oman kokemuksensa varassa, miten ennen romahdusta oli aivan tavallinen näky nähdä keskellä päivää nuoria työssä käyviä ihmisiä ryyppäämässä päivät pitkät kaduilla. Ryyppääminen oli varsin yleistä, valtio luhistui yksinkertaisesti siihen tosiseikkaan, ettei riittävän moni tehnyt mitään hyödyllistä vaan keskittyi esim. puistokemiaan. Tätä tukee myös tuore tutkimus juomisesta Venäjältä. No ehkä tämä selittää kuitenkin miksi venäläinen vodka on niin hyvää. Sen kehittäminen tuskin hiipui tällaisessa ympäristössä.
On kiehtovaa miettiä mitä merkkejä mahdollisesta romahduksesta tai merkittävästä käännekohdasta on havaittavissa tämän päivän maailmassa. Jostakin syystä suurimmalla osalla ihmisiä on taipumus uskoa että tulevaisuus jatkuu niin kuin menneisyys ja mahdolliset isot muutokset kuulostavat mahdottomilta. Näin kävi myös Neuvostoliikon kohdalla. Muutos tuli silti ja selvästi eri merkkejä tulevasta oli havaittavissa, jos niitä pysähtyi miettimään.
Paolo Freire puhui ajan järjestä. Jokaisella aikakaudella on oma järkensä ja aikakausi lakkaa olemasta kuin se on se on tavallaan selittänyt itsensä. Olemme eläneet teollista aikakautta ja sen järki alkaa olla puhki kulunut. Freiren tavalla ajatella, voisi sanoa uuden järjen olevan kasvamassa vanhan tilalle. Uskon että sosiaalinen media on yksi keskeinen ilmentymä isommasta ajanjärjen muutoksesta mikä on nyt käynnissä.
Microsoft on yksi merkittävä teollisen aikakauden yritys, joka on hyödyntänyt omassa toiminnassaan pitkään dominoivaa asemaansa. Sen järki on vahvasti teollinen edelleenkin, vaikka se pyrkiikin mukautumaan uuteen aikaan live-palveluillaan ja Bing -hakukoneillaan. Se on tehnyt pitkin matkaa merkittäviä virhearvioita, mutta on ison markkinaosuutensa turvin pystynyt aina nousemaan suosta edes kunnolla uppoamatta siihen välillä. Jopa internetin merkityksen virhearviokaan ei pysäyttänyt firmaa. Ei ainakaan vielä. Yksi keskeinen selviytymistapa Microsoftilla on ollut matkia muita, mitä se edelleen tekee mm. epätoivoisella kilpailulla hakukoneneiden herruudesta. Uusi Bing.com -hakukone muistuttaa erehdyttävästi Googlea, mutta on kuulemma jotenkin parempi. Toiminnan henkeen on kuulunut ostaa firmoja pois, jotka ovat käyneet läpi suunnittelu- ja kasvukivut uuden kanssa tai sitten he ovat tehneet opittuaan toisten kuvioista itse paremman tai riittävän hyvän perästä. Tämä suuren strategia ei vain tunnu enää toimivan yhtä hyvin tänä päivänä kuin ennen. Googlet ja Facebookit ovat kiusallisia yrityksiä, kun niitä ei saa ostettua. Ja mikä pahinta, heillä on jo ne asiakkaan, kaverien kaveripiirit, mistä jälkijunassa tulija on auttamatta ulkona.
Teolliseen valta-ajatteluun kuuluu myös osallistuminen kasvatussektorille. Tästä olen kirjoittanut oman kritiikki Live@edu -palvelua kohtaan. Jos tässä yrittää tulkita Freiren ajatuksen juoksua, edustaa tämänkin teollisesta järkeä. Jotain sellaista maailmaa, joka perustuu raakaan kilpailuun ja valtaan eikä yhdessä tekemiseen ja luottamukseen. Lapset on hyvä saada adaptoimaan oma tekniikka ajoissa, jotta he luontevasti pysyvät leirissä – tavallaan heidätkin pitää omistaa tämän järjen mukaan. Jokseenkin pelottava ajatus.
Enää ei riitä tuote, pitää olla seuraajia ja osallistujia
Google, Apple ja muut uuden järjen yritykset ovat olleet teollisen aikakauden yrityksille paha pala purtavaksi. He eivät pelaa enää samalla logiikalla, vaan kehittävät tuotteita yhdessä asiakkaidensa kanssa vuorovaikutuksessa. Kyseessä ei ole enää pelkkä kulutustuote vaan palveluihin ja tuotteisiin syntyy asiakkailla syvempi omistajuus yhteisen historian myötä.
Uusia yrityksiä kuvastaa myös good-will. Microsoft ei omista tällaista mainetta. Ei ole lainkaan harvinaista kirjoittaa Micro$oft näin dollarilla, s-kirjaimen sijaan. Mielestäni se kuvastaa aika hyvin yleistä kuvaa siitä mitkä yrityksen arvot ovat ihmisten mielissä. Viimevuosille mahtuu mm. OOXML-runttaus, jossa yritys yritti viedä nopeutetulla käsittelyllä ODF-standardin kanssa kilpailevan oman standardinsa läpi. Kaksitoista riisiä paperia siis 6000 sivua speksiä olisi pitänyt hyväksyä muutamassa kuukaudessa. Tämä vastaa yleistä linjaa muutenkin, sen sijaan että tehtäisiin yhdessä, niin halutaan omistaa ja määrätä eikä jakaa ja tehdä yhdessä. Tämä linja on jatkunut ihan näihin päiviin, kuten esim Outlookin html -yhteensopimattomuuskiista kuvastaa.
Internet Explorer on ollut vuosia varsinainen riesa sovelluskehittäjille. Selain ei tue yleisiä standardeja ja edellyttää huomattavaa lisätyötä, jotta eri websovellukset toimivat myös tämän selaimen eri versiolla, joissa niissäkin on huomattavaa vaihtelua. Kenen edunmukaista tällainen kehittäminen on? En tunne syitä tämän takana, mutta minä en mahda sille mitään että minulle tämä näyttäytyy äärimmäisen ylimielisenä käytöksenä asiakkaita kohtaan ja varsinaisena eri tahojen resurssien hukkaamisena maailmanlaajuisesti.
Tänään tuli tieto Windows 7:n hinnasta Euroopassa. Hinta on kaksinkertainen verrattuna hintaan Yhdysvalloissa. Taustalla on osaltaan EU:n kanssa käyty oikeudenkäynti, jossa asetuttiin vastustamaan Microsoftin taipumusta estää kilpailua sitomalla tuo samainen selainen kiinteäksi osaksi omaa käyttöjärjetelmäänsä. Jälleen tästä syntyy maku määräilystä ja hallinnasta, mutta missä on asiakkaan kuuntelu ja tukeminen? Käytännössä nyt näyttää siltä että mahdollisia asiakkaita rangaistaan siitä että EU puuttui siihen että yritys vääristää omalla toiminnallaan kilpailua ja sitä kautta kehitystä. Itse olen siirtynyt Microsoftin tuotteista pois puolitoista vuotta sitten, kun havaitsin että Apple on vain yksinkertaisesti helpompi käyttää ja vakaampi. Tällaiset mielenosoitukset tuskin kääntävät ainakaan asiakasvirtaa kohti Microsoftin tuotteita ja palveluita.
Ai mitenkö tämä liittyy ex-neuvostoliittolaisten ryyppäämiseen? Mielestäni tässä on havaittavissa samanlainen virtahepo silmien edessä. Kyseessä ongelma, häiriökäyttäytyminen, josta ei hirveästi puhuta ääneen. Tällainen käytös voi voi laueta hyvin jonakin päivänä silmille. Uuteen järkeen kuuluu avoimuus ja yhdessä tekeminen. Isoiltakaan pelureilta ei enää hyväksytä sooloilua ja pomottamista. Ihmiset eivät enää seuraa isoa auktoriteettiä. Ihmiset alkavat herätä siihen että he ovat aina yhdessä isompia.
Pystyykö Microsoft alkamaan uuden elämän ja lakata tekemästä yksin omiaan, kuuntelematta muita ja erityisesti asiakkaitaan? Ainakin toivon sitä, mutta jos tällainen meno jatkuu, uskon että yhä useampaa alkaa houkutella vaihtoehtoiset ratkaisut hoitaa omat asiansa. Jos tällainen kehitys etenee, niin tästä voi hyvinkin seurata yhden jättiläisen tuho. Toivottavasti maalailen vain piruja seinälle, en toivo millekään yritykselle tuhoa, mutta reilua peliä kyllä toivon kaikilta kaikille.
Neuvostoliitolta loppui varustelukilpailussa pätäkkä, jota Micro$oftilla näyttää ainakin toistaiseksi piisaavan. Toisaalta jättiyrityksillä on sama dinosaurusongelma kuin nevotoliittolaisjohdolla oli aikoinaan. Vodkaa, komisario Bing?
Aaltoliikettähän tämä elämä taitaa aina olla. Ihan yksittäisen ihmisen tasolta, yrityksiin ja kokonaisiin sivisaatioihin. Tapahtumien aikataulua on vaan etukäteen niin turkasen vaikeata arvata.
Yksi havainto joka tuli esimerkkejäsi lukiessa mieleen on jättien taipumus jossain vaiheessa luoda itse itseään ruokkiva byrokratiakoneisto. On kai inhimillistä että ihminen/yritys/valtio/sivilisaatio yrittää kaikessa viisaudessaan rakentaa kaiken kattavaa täydellistä järjestelmää, johon vain suurella ja mahtavalla on varaa ja resursseja. Mutta siinä vaiheessa, kun järjestelmän ainoa tarkoitus on tuon järjestelmän ylläpito, ollaan jo menossa väärään suuntaan – ja pienet ajavat oikealta ja vasemmalta ohi.
Tästä kai osittain myös kysymys sosiaalisen median yritysten ja mallien ja perinteisten vanhojen jättien kilpajuoksussa. (Ja tällaisena projektihemmona kyllä joskus hankemaailman koukeroita setviessä tulee mieleen väistämättä, että ei kai vain EU-hankemaailmassakin olisi hiukan tätä “ketä varten loppujen lopuksi olemme olemassa” -ongelmaa).
IJuuri tuoreeltaan ESR-maksatusta tehneenä, en voisi olla enempää sinun kanssa samaa mieltä tuosta. Hallinnosta on alkanut tulla itse tarkoitus. van Illich kuvasi jo 70-luvulla tuota, miten kaikilla instituutioilla on muuttua itseriittoisiksi tavalla, jossa alkuperäinen merkitys katoaa. Sitä todella taitaa tapahtua kaikilla tasoilla. Toisaalta uskon että se on myös nykyisen yhteiskuntarakenteen tuottamusta. Mikään ei ohjaa katsomaan suurempaa kuvaa, ellei itse satu vain olemaan utelias. V
Mulla kai sit on vähän tuota uteliaisuutta, kun rakenteet ovat aina kiinnostaneet.
 Eilen tosin huomasin ensi kertaa, etten halua piirtää tilannetta selkiyttävää kaaviota - ettei vain ala hallinto näkymään ja tuntumaan. Tänään olenkin sitten pohtinut sitä, kuinka visualisoida tavoitteita ja sidoksia jotenkin … luovasti? Ehdotuksia?
Tuolla Timo mainitsi aaltoliikkeen. Sama tuli minullekin mieleeni, nimittäin
“Uuteen järkeen kuuluu avoimuus ja yhdessä tekeminen. Isoiltakaan pelureilta ei enää hyväksytä sooloilua ja pomottamista. Ihmiset eivät enää seuraa isoa auktoriteettiä. Ihmiset alkavat herätä siihen että he ovat aina yhdessä isompia.”
Mitä tämän jälkeen? En usko, että ihminen on kauheasti muuttunut siitä kun hänet puusta alas ravistettiin ja sen vuoksi ajaudutaan kovin helposti vanhoihin kuvioihin takaisin.
Näinhän se menee kun historianläksyään vähän aikaa tutkii: On joku iso, jonka ylimielisyyteen, jyräämiseen yms. kyllästytään ja syntyy vastaliike. Ja kuten kuten aina ihmisten toimiessa yhdessä, vastaliike eriytyy jossakin vaihessa pienemmiksi klikeiksi. Jossakin vaiheessa yksi klikki nousee muita suurempana esille ja alkaa sanella toimintatapoja On saatu uusi kalifin kalifin paikalle. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa tämä uusi avoin järki lyö luukut kiinni, ummehtuu ja ollaan samassa pisteessä mistä aloitettiin: Jokaisen sukupolven kapinalliset ovat seuraavan jarruja! Vai nouseeko sittenkin aaltoliikkeen jokainen aalto aina vähän korkeammalle kehitystasolle kuin mihin edellinen ylsi, sitä ei vain tämmöinen kärsimätön tahdo huomata
Varmasti kyse on aaltoliikkeestä, mutta on samalla mielenkiintoista katsoa seuraako tästä jotain muuta kuin mitä historia näyttää. Jos samalla tapaa katsotaan histoaa, niin ei koskaan ihmisellä ole ollut tällaisia välineitä käytettävissään jakaa tietoa ja tuottaa sitä yhdessä. Avoimuus on siis enemmän mahdollista kuin koskaan ennen. Avoimuus taas puolestaan johtaa yleensä suvaitsevaisuuteen. Tästä taas voi seurata pysyvämpi muutos kulttuurissa.
Ehkä tuon aaltoliikkeen paikalle voisi vaihtaa spiraalin. Näennäisesti tuntuu siltä, että samaa uraa pyöritään, mutta joka kierroksella noustaan milli pari edellistä tasoa ylemmäksi.
Kahlasin GoogleReaderiani ja löysin Harvard Business Publishing -blogien syötteistä kiintoisan artikkelin, The Generation M Manifesto: http://blogs.harvardbusiness.org/haque/2009/07/today_in_capitalism_20_1.html Näen tämän hyvin yhdenmukaisena sen kanssa kun kirjoitat aikakauden järjen puhki kulumisesta!
Kiitos Outi! Tämä on just tätä!
Kiitos samoin, Outi!
Tuo spiraali on mainio kuvaus oppimisen prosesseille – TAMK:ssa ollaan tuota positiivista kierrettä tutkittu monesta kulmasta vuosien ajan ja nimenomaan organisaatio-oppimisen ja verkostojen rakentamisen kautta. Tässä kohti kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tänään olen koko ajan väärällä koneella
Tartun tässä Villen kommenttiin avoimuudesta – enemmän mahdollista kuin ennen – kyllä! Mutta – lisääkö se todella suvaitsevaisuutta?? Jos yksilön kokemat merkitykset rakentavat myös oikeutuksia edistääkö vai estääkö se loppupeleissä suvaitsevaisuutta? Diversiteettiä varmasti kyllä! —> ja onko/voiko kulttuuri muuttua (saatika intentionaalisesti muuttaa) pysyvästi johonkin suuntaan? Historia toistaa ikävästikin itseään, ja sen ilmentymät ovat tunnistettavissa vaihtelevasti.
Ja LUE Tapscottisi, Ville
Haluan oikeasti kuulla ajatuksesi siitä…
Suvaitsevaisuus jos aivoimuus johtaa myös ihmisten kasvun yhtenäistymiseen. Suljettu maailma mahdollistaa kaksinaismoraalin ja erilaiset minät. Avoimuus puolestaan johtaa helpommin juuri diversiteetin kasvuun ja tätä kautta todennäköisesti myös suvaitsevaisuuden lisääntymiseen.
Luen Tapscotin, kunhan on sopiva fiilis
Mikä on suvaitsevaisuuden mittari: yleinen ja yhteisöllinen suvaitsevaisuus vai yksilötason suvaitsevaisuus? Tuo on totta, että kaksinaismoraali tässä varmasti karisee avoimuuden myötä, ja yhteisöt avautuvat, mutta suvaitsemattomat kärjet muuttuvat todennäköisesti myös entistä terävemmiksi. Tämän vaikutus kohtaamisiin on X? Mutta kärkiä toki tarvitaan, jotta keskustelu jatkuu ja niin, kulttuuri kehittyy/muuttuu…
En tiedä voiko suvaitsevaisuutta mitata muuten kuin vertaamalla menneeseen. Kyse on vuorovaikutuksen lisääntymisestä, mikä vaikuttaa niin kieleen kuin asenteisiinkin. Tätä pitää pohtia vielä syvemmin, niin kuin yleensäkin systeemidynamiikkaa mikä tähän liittyy.
(Tästä viestistä on myös webkameralle puhuttu versio: http://www.youtube.com/watch?v=DeYzQRf-O0E )
En ole aiemmin kuullut Paolo Freirestä, mutta pidän siitä mistä kerrot hänen maininneen eli “jokaisella aikakaudella on oma järkensä ja aikakausi lakkaa olemasta kun se on tavallaan selittänyt itsensä”. Erityisesti tässä yhteydessä, kun puheenaiheena on kankealiikkeiset ja määräilevät yritykset, sekä kommenteissa mainittu Generation M, olisi kovin houkuttelevaa pitäytyä oivalluksessa, että tämä aikakauden järki täsmää hyvin tähän sosiaalisen median kollektiiviseen älyyn. Mutta se jättäisi kyllä ilmaan kysymyksen: “Eikö Microsoftilla ja muille ns. vanhanaikaisilla yrityksillä ole järkeä?”
Siltikin, pidän edelleen tuosta Paolo Freisen lausahduksesta, sillä erityisesti nykymaailmassa, jossa tieto ja näkemykset virtaavat erilaisten nettipalveluiden, blogien ja median kautta vapaammin kuin koskaan, vertaus yhteen ja ainoaan aikakauden järkeen tuntuu suht hyvin toimivalta. Tämän aikakauden järki vielä tutkailee ja havainnoi, sekä mietiskelee mitä kaiken havainnoidun pohjalta voisikaan vielä kehittää ennen kuin on aika aloittaa siirtymä seuraavaan aikakauteen. Tosin tuo seuraava aikakausi ei välttämättä olekaan yhtä yksijärkinen.
Vertailun vuoksi.. Wittgenstein, Ludwig – Varmuudesta:
96. Voisimme kuvitella, että tietyt lauseet, joilla on kokemuslauseiden muoto, olisivat jähmyttynitä ja toimisivat jähmettymättömien, nestemäisten kokemuslauseiden kanavana; ja että tämä suhde muuttuisi ajan mittaan niin, että nestemäiset lauseet jähmettyisivät ja kiinteät lauseet tulisivat nestemäisiksi.
97. Mytologia voi joutua takaisin juoksevaan tilaan, ajatusten joenuoma voi siirtyä paikaltaan. Erotan kuitenkin toisistaan veden liikkeen joenuomassa ja uoman siirtymisen, vaikka niiden välillä ei ole jyrkkää eroa.
99. Tuon virran äyräs on osaksi kovaa kiveä, joka ei ole altis millekään muutoksille tai on altis vain huomaamattomalle muuttumiselle, osaksi se on hiekkaa, joka huuhtoutuu veden mukana paikasta toiseen – vuoroin sinne, vuoroin tänne.