Milloin verotusta aletaan säätelemään teknologialla?
Tämän päivän Hesarissa ministeri Sirkka-Liisa Anttila heittää ilmaan ajatuksen ruuan alv:een pudottamisesta jopa nollaan. Samalla hän kuitenkin toteaa että epäterveellisiä ruokia voisi hyvin verottaa vaikka hieman enemmänkin. Verotus ja lainsäädäntö ovat tehokkaita tapoja ohjata kuluttajien käyttäytymistä. Anttilan ajatus tervellisemmästä ruuasta kuulostaa periaatteessa hyvältä ja kirvoittaa miettimään asiaa pidemmälle.
Ruuan verotusta miettiessä herää ajatus siitä miksei tässä hyödynnetä tehokkaammin sitä tietoa, mikä on jo saatavilla tai mitä voitaisiin kerätä. Ruokaa tarkkaillaan hyvin tehokkaasti jo tällä hetkellä aina alkutuotannosta kaupan tiskille tai ravintolapöytään. Ruuan aluperä on aina selvitettävissä tarkkaan yksittäiselle maatilalle, missä se on valmistettu. Samoin myyntipaikka on hyvin tiedossa. Tästä voitaisiin jo laskea karkea periaate laskea tuotteelle verorasite ruuan valmistuspaikan etäisyyden mukaan. Tällä tapaa voitaisiin tukea lähiruuan suosimista ja sitä kautta ympäristöystävällisyyttä.
Dataa on jo nyt saatavissa paljon ja uuden datan tuottaminen ei ole enää mikään mahdoton ongelma. Tällä tapaa jatkossa voitaisiin hyvin laskea erilaiset ympärisökuormitukset yksittäisille tuotteille, mitkä olisi nähtävissä ruokakaupoissa. Saman tiedon varassa voitaisiin säädellä verotusta sekä yksittäiset kuluttajat voisivat tehdä arvovalintoja paremman tiedon varassa.
Nykyisen verkon ja pilvilaskennan aikana, suurin este tällaisien palvelujen rakentamiseen on ne ihmiset jotka sanovat ettei tämä ole mahdollista tai ettei tällainen koskaan tule tapahtumaan. Itse olen todella yllättynyt ellei tällainen kehitys toteudu jossakin muodossa. Siksi että se varsin mahdollinen ja myös ohjaa yksilön parempaan tietoon ja säätelyyn yhteisien suurien ongelmien parissa.
Kun hankin omakotitalon, huomasin että oma systeeminen ymmärrykseni energiataloudesta parani hetkessä. Omat teot ja päätökset näkyivät niin suoraan omassa energiankulutuksessa ja sitä kautta laskuissa. Tällainen tieto hämärtyy helposti jo rivitalo- ja varsinkin kerrostaloasumisessa. Teknologia kuitenkin mahdollistaa tämän tiedon kohdentamisen tarkemmin kuin mitä tänä päivänä tehdään. Tämä pätee niin yksittäiseen asuinrakennukseen kuin yleiseen verotukseenkin. Teknologia mahdollistaa saman ilmiön jakamisen yksilötasolla paikasta riippumatta.
Miltä kuulostaisi, jos sinulla olisi yleisessä tiedossa oleva henkilökohtainen ympäristönkuormitusluku? Kaikkiin ostotapahtumiin liittyisi rekisteröintitieto sinusta, minkä perusteella sinulle luotaisiin henkilökohtainen profiili. Verkko mahdollistaa oman kuormitusluvun vertailun toisiin, mikä ohjaa luonnostaan meidän käytöstä. Kaikkien olosuhteet eivät ole samat, joten vertailu tuskin olisi sinällään suoraan vertailukelpoinen. Joka tapauksessa se antaisi paremman kuvan kulutuksesta yleisesti ja ohjaisi jokaista suhteuttamaan omaa käytöstään muihin. Tällainen avaava toiminta voisi johtaa sosiaaliseen arvostukseen sen mukaan mitä pienempänä pystyt lukusi pitämään. Sehän tavallaan kertoo siitä miten otat toiset huomioon.
Anttilan ajatus terveellisestä ruuasta voitaisiin laventaa ruokaostosten ja liikunnan perustellaa laskettavaan henkilökohtainen hyvinvointi-indeksiin. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää verotuksessa tilastollisien riskien perusteella. Tavallaan maksaisit itse oman kuormituksesi siinä suhteessa kuin oma tilastollinen klusterisi kuormittaa järjestelmää. Omilla teoillasi voisit taas vaikuttaa siihen, mihin klusteriin kuulut. Tämän ei tarvitsis johtaa elitismiin ja heikompiosaisien sortoon. Oikein johdettuna tämä voisi johtaa kuitenkin elintasotautien säätelyyn.
Tässä ajatusketjussa on itsestänikin piirteitä dystopiasta. On kuitenkin pakko myöntää, ettei tällainen tulevaisuus ole mahdoton. Enneminkin se on varsin mahdollinen jossakin muodossa. Ympäristömuutos tulee asettamaan meidät tulevaisuudessa yhä enemmän seinää vasten. Samalla se pakottaa meidät tekemään päätöksiä, joista osa voi ohjata tietyn yksityisyyden menetykseen. Oman toiminnan avaaminen voi olla edellytys oikealle muutokselle yksilöiden käyttäytymisessä, jotta kehitys voi todella muuttua. Avoimuus voi toimia tässäkin suhteessa turvana.
Yksi syy vastustaa tällaista tulevaisuutta on myös se ettei se ole vielä totta. Perintöverotus on ollut minulle aina yksi aivan käsittämätön verotuksen muoto. Siinä valtio ottaa itselleen vainajan omaisuudesta veron. Kärjistäen voisi sanoa, että valtio verottaa siitä että se menettää itseltään yhden kuluerän, kun merkittävä osa menehtyvistä on joko eläkeläisiä tai vakavasti sairaita. Tästä kuitenkin valtio laskuttaa perikuntaa. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä. Sen sijaan verotuksessa joka kohdistuu yksilön tekemiin valintoihin, millä on vaikutusta koko ympäristöön tai henkilökohtaiseen hyvinvointiin on aivan toisella tapaa mielekästä ja hyväksyttävää. Se antaa yksilölle mahdollisuuden valita.
Mielenkiintoinen ajatus ja toimiessaan varmasti kannatettava, mutta toisaalta …
Jotenkin itse aina vierastanut näissä tämänkaltaisissa ihmisten arvo- ja tottumusasioissa liian monimutkaisten toimintaa ohjaavien järjestelmien rakentamista. Toisaalta sitä miettii, että millä perusteella (raha ratkaisee, poliittinen päätös, tutkimustulokset, vms. ? ) erilaiset usein ristiriitaisetkin arvot laitetaan järjestykseen ja sitten ehkä vielä suurempana haasteena mittareiden luominen niin ettei kuitenkin synny jonkinmoinen raakile joka ohjaa miettimään omia tekemisiä ihan väärään suuntaan ei esim. terveyden tai ympäristön näkökulmasta vaan vaikkapa tässä tapauksessa verotusta optimoiden.
Joo. Timo, omasta mielestänikin tämä on raakile josta voisi kuvitella syntyvän jotain. Yhteiskunta on niin kompleksi kokonaisuus että tässä heittämäni ajatukset eivät varmsti toimi kaikessa ja voivat olla todella epäreiluja. Toisaalta on jännä lähteä rakentamaan ajatusta ja siihen tarvitaan joku alku joka on sopivan erilainen kuin se mistä lähdetään.
Hyvä näkökulma vapauteen valita! Sulla on nyt mainio vauhti päällä
Ohuesti aiheeseen liittyen: Aalto-yliopiston tuleva rehtori Tuula Teeri jo keväällä totesi opiskelijaruoan ekologisuudesta kysyttäessä, että ihan hyvin voitaisiin lounaat hinnoitella niiden CO2-päästömäärien mukaan.
Jos olen jotakin ymmärtänyt, valtiota pyörittävät ihmiset. Paras strategia valtiolta on viedä ihmisiltä mahdollisimman paljon rahaa ilman että ihmisten hyvinvointi kärsii.
Onhan noita kummallisuuksia. Esim. vaikkapa sakkorangaistuksissa ei ole mitään järkeä. Olisi mukava laskea paljonko kustannuksia todella koituu niistä rikkeistä joista sakkoja pätkähtelee ja niiden valvomisista ja verrata sitä siihen rahamäärään joka kelataan sisään.
Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa verorahat sitten valjastavat käyttöönsä ne, jotka sitä osaavat ovelimmin hakea. Sitä syydetään milloin minkäkinlaisiin projekteihin yms. Kaksinaismoralismia on nähtävissä monessakin asiassa. Joissakin asioissa kiristetään koska ei rahaa riitä ja ajat ovat tiukata ja joihinkin maagisesti siunaantuu aina vaan rahoitusta, vaikka tarkasteltaessa asiat olisivatkin tilastojen perusteella aivan yhtä tuottavia/tuottamattomia. On olemassa käsitteet sosiaalinen ja kulttuurillinen pääoma. Ne ovat nykyään käytönnön synonyymeja asioille joille ei ole mitään oikeita perusteita, mutta jotka ovat ihan kivoja periaatteessa ja niillä on työllistävä vaikutus. Jos työllistävä vaikutus on sitä että palkataan ihmisiä kantamaan vettä kaivoon vesipalkalla.
Kyse on lopulta virkamiehistä, lakimiehistä, poliitikoista ja käsien puristuksista. Ei ketään kiinnosta jonkun ruoan verotusarvo suhteessa sen ympäristörasitukseen, ainut millä on väliä, vähenevätkö vai nousevatko verotulot.
Jos puhutaan hiilidioksidista, niin minusta ihmisen hinnan voisi myös määritellä hänen CO2 päästömääriensä mukaan ja verottaa häntä sen mukaan kokonaisvaltaisesti. Siihen verovaroilla sitten palkattaisiin virkamiehiä yms. suojatyöläisiä tutkimaan ja tonkimaan yksityishenkilön elämää. Toinen minkä voisi laittaa korkealle verolle on moraalisäteily. Se on erittäin haitallista ja imee suuria määriä verovaroja. Ilmastomuutos tapahtuu, söivät opiskelijat lihaa tai ituja ja on perin omituista – vaikkei yllättävää – että se vedettäisiin juuri juuri opiskelijoiden selkänahasta. Moiseen ehdotukseen ei tosiaan pysty kuin erittäin korkean tason moraalisäteilijä.