Mitä hyötyä on sosiaalisesta mediasta?
Olin mukana kuun alussa pidetyssä Enterprise 2.0 tapahtumassa Helsingissä ravintola Nollassa. Tapahtumassa ideoitiin miten suomailaiset yritykset saataisiin enemmän kiinnostumaan sosiaalisen median hyödyntämisessä omassa arjessaan. Lähtökohta taisi olla aika monella pyrkiä päästä myymään alan palveluita yritystoimintaan, mikä on sinällään mielestäni ihan hyvä asia.
Illan keskusteluissa nousi hyvin odotetusti heti kärkeen tarve kuvata ne hyödyt mitä sosiaalinen media yrityksille tuo. Hyöty on asia, joka on noussut mielestäni hieman liiankin suureen arvoon niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tuntuu kuin ihmisiä ja asioita arvioitaisiin ensin hyötyskannerilla millä edes harkitaan uusiin ilmiöihin tutustumista. Vaikuttaa siltä kuin liian monessa paikassa uteliaisuus ja vapaa ideointi loistaisi poissaolollaan.
Sosiaalisen median työkalut ovat pääpiirteittäin yritysten luomia, vaikkakin ne ovat syntyneet vahvasti yhteistyössä palvelujen käyttäjien kanssa. Tämä koskee ainakin suurimmat ja käytetyimmät palveluita. Silmiinpistävää on kuitenkin se miten ne eivät ole syntyneet juurikaan vanhojen yritysten toimesta. Kyseessä on ollut joukko tutkijoiden tai muiden innokkaita yksittäisiä ihmisiä ja heidän perustamiaan startupeja jotka ovat syntyneet nettiin idea mielessään. Näiden yritysten koko toiminta on perustunut uskoon johonkin uutteen innovaatioon tai mahdollisuuteen mitä verkon mahdollisuudet tuovat tullessaan.
Sosiaalisen median toimintatavat taitavatkin edustaa vanhemmissa yrityksessä jotain mikä tarkoittaa luopumista jostakin saavutetusta tai muuten olemassa olevasta. Se voi olla luopumista vanhoista totutuista prosesseista, rakenteista, työkaluista, käytännöistä ja jopa rajuimmillaan kokonaisista heille tutusta markkinoista. Luopuminen tarkoittaa pirunmoista ponnistusta miltä tahansa organisaatiolta ja mitä isompi yritys on kyseessä, todennäköisesti ponnistus on sitä kovempi.
Historia tuntee paljon tapauksia siitä miten menestyvän on vaikea luopua saavuttamastaan, vaikka maailma ympärillä muuttuisi. En tiedä, kuinka moni muistaa 2003 vuoden lopulta tv-mainosta, jossa sanottiin: ”Mikään ei korvaa aitoa valokuvaa”. Kyseessä oli Kodakin perinteisen filmirullateollisuuden viimeinen parkaisu. Vuoden 2004 alussa yrityksen oli jo kuitenkin pakko todeta, miten asiakkaat olivat hylänneet filmirullat ja siirtyneet digikuviin. Yritys joutui pakon edessä näkemään toimintaympärisön muuttuminen digiaikaan, minkä se oli itsepintaisesti kieltäytynyt hyväksymästä. Tuloksena oli 15 000 Kodakin työntekijän irtosanominen. Tämäkään ei riittänyt vaan myöhemmin irtisanottiin vielä 10 000 lisää. Yrityksen putoaminen oli vähintäänkin musertava.
Eniron viestinnässä on ollut havaittavissa paljon Kodakin vuosituhannen alun viestintään viittavia merkkejä. Yritys on kieltänyt työntekijöiltään Facebookin ja YouTuben käytön työpaikalla ja viimeisimmät tv-mainoksissa mies kehuu omien businesstensä menestyneen aina koska ne ovat olleet esillä puhelinluettelossa. Milloin ja missä olet viimeksi käyttänyt puhelinluetteloa? Ennen puhelinluettelon asema on ollut varmasti juuri niin kuin mainos sanoo, mutta tuskin sitä enää kukaan tänä päivänä vakavasti väittää menestystekijäksi saati sitten tulevaisuudessa. Tästä voi hyvinkin syntyä Kodakin tarina minikoossa, ellei uudelle anneta tilaa kasvaa yrityksen sisällä. Toivottavasti vanha tarina ei toista itseään.
Onneksi surkealtakin kuulostava tarina saattaa sisältää toivoa ja uuden alun. Vaikka Kodak putosi korkealta ja kovaa, kriisi taisi kuitenkin jäädä vain draaman käänteeksi. Kodak on nyt löytänyt digiajan ja parhaillaan suorastaan revittelee sillä. Vanhakin organisaatio pystyy uudistumaan, mutta turhan usein se tapahtuu syvän kriisin kautta. Kriisin jälkeen vanhastakin voi tulla hyvinkin notkea uuden maailman edustaja. Uutta Kodakia voi ihastella yrityksen, alunperin omaan käyttöön, tekemästä Wind of Change videosta:
Kodak, Eniro niin kuin muutkin yritykset voivat hyötyä sosiaalisesta mediasta olemalla läsnä siinä maailmassa missä merkittävä osa heidän asiakkaistaan on. He voivat oppia heiltä ja kehittää vuorovaikutuksessa palvelujaan näiden kanssa. Nykyisin on ihan sallittua oppia asiakkailtaan ja kaikkea ei tarvitse itse tietää ennalta.
Tällä hetkellä sosiaaliseen mediaan uppoutuminen on yritykselle mahdollisuus kehittää omaa liiketoimintaa ja luoda kilpailuetua. Uskon että suurimmat hyödyt tulevat oman innovoinnin kautta. Siitä että on itse osa prosessia, jossa uudet verkon mahdollisuudet avautuvat ja kehittyvät. Sosiaalinen media pitää kokea itse.
Ne jotka odottavat sosiaalisen median työkalujen koulutusta valmiina pakettina odottavat liian kauan. Silloin kun välineet ovat opetettavissa valmiina konsepteina, ne ovat jo kaikkien saatavilla ja mitä ilmeisemmin jokin kilpailija on jo ottanut niistä syntyneen hyödyn irti. Tässä vaiheessa toimintatapa on jo muille menestymisen edellytys. Uskon että tämä on yksi syy, miksi esim. Googlen valta-asema on tällä hetkellä niin vahva. Verkon luoman rajun ympäristömuutoksen keskellä he ovat olleet alusta asti tutkimassa, kokeilemassa ja rakentamassa palveluja verkon sosiaalista mullistusta.
Verkossa kilpailuetu ja innovaatiot syntyvät vuorovaikutuksessa muiden käyttäjien kanssa. Tästä seikasta voi varmasti hyötyä lähes mikä yritys tahansa. Uskon että yksittäisien yrityksien innovaatiot ovat yhä enemmän sosiaalisia luonteeltaan. Niissä yksittäiset yritykset yhdistävät oman ydinbusineksen substanssiosaamisensa uusiin välineisiin ja tapoihin toimia yhdessä asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kautta. Tätä kautta ne ovat myös vaikeammin koulutettavissa mutta myös haasteellisempia kopioida.
Minä koen että verkossa kytevä maailma on jotain todella uutta. Samalla se vie pohjan monelta perinteiseltä tavalta ajatella. Olen omissa puheenvuoroissa ja koulutuksissa pyrkinyt tekemään rinnastuksia vanhan reaalimaailman ja verkon välillä. Nämä ovat olleet itsellenikin avaavia tapoja lähestyä uudenlaista toimintaympäristö. Ehkä kysymys siitä mitä hyötyä yritykselle on sosiaalisesta mediasta voitaisiin kääntää muotoon, mitä hyötyä yritykselle on oppimisesta yleensä. Tästä on pitkälti kyse. Sosiaalinen media luo puitteet runsaalle tämän päivän autenttiselle oppimisympäristölle yrityksen sisäisesti sekä suhteessa sen kaikkiin sidosryhmiin globaalisti. Tässä maailmassa korostuu tietämyksenhallinta, hiljainen tieto ja ihmisten välinen vuorovaikutus, kaikki sellainen mikä ei ole suoraan mitattavissa.
“Hyöty on asia, joka on noussut mielestäni hieman liiankin suureen arvoon niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tuntuu kuin ihmisiä ja asioita arvioitaisiin ensin hyötyskannerilla millä edes harkitaan uusiin ilmiöihin tutustumista. Vaikuttaa siltä kuin liian monessa paikassa uteliaisuus ja vapaa ideointi loistaisi poissaolollaan.”
Kirjoitit yrityksistä, mutta tartun kuitenkin tähän yksittäiseen huomioon ja vien sen julkiselle sektorille. Hyöty on jotain, jonka kautta nykyään ajatellaan kaikki. Uskallan väittää, että jos julkiselle sektorille saataisiin lisää uteliaisuutta ja vapaata ideointia, saattaisi sen (talous)kriisikin helpottaa.
Somessa olemisen hyöty on siinä että olet mukana. Jokainen voi käsittää sen mitä seuraa organisaatiolle joka EI ole mukana. Jos jättäydyt sivuraiteelle, jäät sinne kun muut ajavat ohi. As simple as that…
Totta, totta! Olen niin samaa mieltä tuosta uuden toimintatavan tulemisesta. Yritysesimerkkiesi lisäksi sopii mielestäni hyvin takavuosien jokapojan hokema “internet ei uhkaa lehtiä”, jota on saanut julkisesti kyseenalaistaa vasta taantuman ja alan irtisanomisten alettua. Verkottuminen muuttaa syvällisesti toiminnan logiikkaa, uskoakseni vielä hyödyllisempään (= hyötyä tuottava, edullinen, tarpeellinen:) suuntaan.
Välittömän hyödyn tavoittelu ja sen kautta asioiden ja tekemisen merkitysten arvioiminen on ehkä sen takia niin voimakasta nyt, että se on helppoa, tai ainakin helpompaa kuin syvällisempi omien (ja muiden) valintojen ja tekojen syiden ja seurausten pohdinta. Ei tarvitse miettiä tai kyseenalaistaa arvoja muuttuvassa todellisuudessa eikä pohtia vastuuta, kun tulevaisuus hämärtyy hämärtymistään. Ihmiset kaipaavat turvallisuutta ja mielletään, että sitä luo pysyvyys, samuus, muuttumattomuus. Muutos ja uusi taas ovat uhkia, pelottavia, turvattomuuta lisääviä asioita.
Se taas johtaa siilipuolustukseen ja epätoivoisiin yrityksiin kieltää muutos. Estää väistämätöntä tapahtumasta. Seuraukset voivat sitten olla aika traagisia.
Toisaalta niin monet meidän nyt vielä vallassa olevista instituutioistamme (organisaatiot, toimintamallit, käytännöt, totutut tavat, yrityksetkin usein) on kehitetty vastaamaan menneen ajan tarpeisiin, modernin projektin ja teollistumisen haasteisiin, ja niihin ne ovat vastanneet (ja vastaavat ehkä osin vieläkin) ihan hyvin. Ongelmana on vain se, että maailma on muuttunut eikä tämä ole enää ollenkaan sama todellisuus kuin vielä 10 tai viisi vuotta sitten.
Olin tänään opetushallituksen ops-seminaarissa, jossa oli mukana aikamoinen joukko asiantuntijoita ja päättäjiä, mm. kansanedustajia. Puhuttiin koulun muutoksen tarpeesta ja ops-työstä. Yksi kansanedustaja (nimeä ja puoluetta en viitsi kertoa) kommentoi, että koska Suomi on saanut viime vuosina PISA-tutkimuksissa niin hienoja tuloksia, ei ole mitään tarvetta muuttaa mitään opettajankoulutuksessa. Jotenkin niin tyypillistä: silloin kun asiat näyttävät hyvältä, ei haluta muuttua, eikä tajuta sitä, että maailma muuttuu vinhaa vauhtia ympärillä. On niin kiva kelliä tyytyväisenä kehräten omassa erinomaisuudessaan huomaamatta ollenkaan, että vähitellen oma hiki ja eritteet alkavat väistämättä haista.
Anita, olipas väkevä ja mieleenpainuva mielikuva!
Jotenkin monesti törmään omissa ajatusketjuissani miettimään erilaisia sosiaalisia ihmisten muodostamia yhteisöjä organismeina, missä tietty tavallaan jokainen ihmisen mielenmaisema edustaa yksittäistä solua. Jokaisella solulla on oma elinikänsä. Ne kuolevat ja uusia tulee tilalle. Osa vanhoista soluista ei vain pysty uudistumaan ja organismin selviytyminen on uusien solujen varassa. Monesti tämä tuntuu pitävän paikkansa, mutta minusta se on vain niin pirun surullista ja niin äärimmäisen turhaa.
Niinpä. Joskus on niin kovin turhautunut olo, kun taistelee näitä mielen tuulimyllyjä vastaan. Vaan sitten joskus taas tulee ilo, kun saa huomata, että joku ajatus on mennyt perille, joku on ruvenut pohtimaan, herää — silloin kaikki tämä tuntuu kuitenkin ja taas kaiken äheltämisen arvoiselta!
Kiitokset Ville mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Keskustelimme eilen TÖPSELI -hankkeen ( http://topseli.ning.com/ ) ohjausryhmässä juuri tästä aiheesta. Pohdimme,kuinka saisimme länsiuusimaalaiset pk-yritykset kiinnostumaan sosiaalisen median tarjoamista hyödyistä. Kun useimmille pk-yrittäjille some on käsitteenä vieras ja ehkä pelottavakin, he eivät välttämättä tiedä, mitä he voisivat haluta sen suhteen. Ja seuraava kysymys on, mitä se toisi viivan alle. Lopputulemana päätimme lähestyä heitä jatkossa hyötyjen kautta: miten saan minun asiakkaistani enemmän tietoa – kuinka pystyn paremmin tuntemaan kanta-asiakkaani jne.
Keskustelua lukiessa tuli mieleen vanha tuttu aihe rahan ja hyödyn kytköksistä.
Ilman rahaahan tässä maailmassa on aika vaikea elellä, mutta toisaalta yksilötasolla raha on kuitenkin (toivottavasti) aika usein vain väline saavuttaa jotakin muuta kullekin tärkeää. Eikös se Maslowikin jo asettanut siinä hierarkiassaan aika paljon asioita noiden aivan suoraan rahalla saavutettavien tarpeiden yläpuolelle. Jos näin ei olisi, niin kaikenmoiset harrastukset, viihde, kuluttaminen (?), vapaa-ajan nautinnot, jne. eivät kai olisi niin suosittu tapa tuhlata vaivalla tienattuja palkkarahoja.
Sitten kun alamme puhua yritystoiminnasta, jotenkin tuntuu, että muut asiat kuin raha ihmisten tekemisiä ohjaavina seikkoina jotenkin unohdetaan. Yrityksissäkin on kuitenkin ihmisiä ja jos katsoo esim. nuoria uusia työntekijöitä, tuntuu että yhä enemmän myös vaaditaan sitä että työssä on kivaa, tekemisiä arvostetaan, siellä saa toteuttaa itseään ja tehdä asioita yhdessä hyvässä porukassa. Ehkä näitä asioita myös entistä enemmän aletaan asettamaan vaakakuppiin rahallisen korvauksen rinnalle. Ja kuin huomaamatta ainakin pitkässä juoksussa lyhyen tähtäimen sijoituksista voi tulla pitkällä tähtäimellä työntekijöiden viihtyvyyden, tiedonvaihdon ja lisääntyvän osaamisen kautta myös rahassakin mitattavia hyötyjä. Kun vaan maltettaisiin muistaa, että sosiaalisen median tapauksessa se todellakin menee järjestyksessä ensi sosiaalisuus ja vasta sitten raha. Jos tämä järjestys yritetään väkipakolla kääntää nurinpäin, ollaan äkkiä ihan väärillä poluilla.