Artikkelin Syntyvätkö hierarkiatkin jatkossa ruohonjuuritasolta? kommentit

Kirjoittaja: Diamonds Are a Girl’s Best Friend « RecogniSing Creativity – on a journey

Sat, 31 Oct 2009 18:30:38 +0000

[...] kirjoittamani vain pieni kommentti Venäläisen Villen postaukseen, mutta tästä tulikin ihan itsenäinen blogahdus. Ja hyvä niin, sillä radiohiljaisuutta on [...]

Kirjoittaja: Riitta Suominen

Riitta Suominen — Sun, 18 Oct 2009 06:40:48 +0000

Säestän Tuijaa: Kuunteluhierarkia on hyvä havainto, jota vahvistavat kokemukset sekä kasvokkaisissa että verkkokeskusteluissa. Verkkokeskustelujen oletettu demokraattisuus vaatinee tarkempaa selvitystä, mitä sai ajattelemaan tässsä yhteydessä myös Helin “näkymätön tyttö” -kommentti (Sometu-keskustelussa).

Kirjoittaja: Tuija Aalto

Tuija Aalto — Wed, 14 Oct 2009 19:17:47 +0000

Tulin Sometu-ketjun kautta lukemaan, hyvää ajattelua, kiitos tästä. Erityisesti tämä “Kuuntelusuhteet muodostavat hierarkian ei niinkään ylhäältä asetetut asemat” -huomiosi pysäytti. Tunnistan sen itsessäni, että hakeudun itse valitsemieni auktoriteettien ääreentoistuvasti sen sijaan, että aivan ennakkoluulottomasti pyrkisin kuuntelemaan uusia ääniä. Aion tehdä tämän vuoksi jonkinlaisen muutoksen toimintamalliini, silläkin uhalla että puolikas päivä menee marjassa näillä sosiaalisen median hillamailla.

Kirjoittaja: Ville Venäläinen

Ville Venäläinen — Mon, 12 Oct 2009 16:09:32 +0000

Kiitos. Heitä Janne vaan vastapalloa, niin ehkä opin olemaan Sun yrityksissä tekemä työ on todella arvokasta ja niiden kokemusten kuuleminen kiinnostaa kovasti.

Kirjoittaja: Ville Venäläinen

Ville Venäläinen — Mon, 12 Oct 2009 16:08:12 +0000

Mä muistan hämärästi nähneeni tuon jutun. Ehkä se on omalta osaltaan vaikuttanut omaan havainnointiini.

Kirjoittaja: Juha N

Juha N — Sat, 10 Oct 2009 15:41:57 +0000

Tai sitten voi olla, että Himasella ei ollut todellista sisältöä esityksesssään. Kokemukseni mukaanhän ja Esa Saarinen puhuvat ja kirjoittavat liturgisen kauniita sanoja, mutta todellinen sisältö on vähäistä.
Himaseen vaikea suhtautua. Hän näyttää olevan moniaalla ja kansainvälisesti hyvin arvostettu, mutta tekstit esim. tulevaisuusvaliokunnalle ja kommentit kasvokkaisessa keskustelussa tuntuvat tavanomaisilta ja lainoilta

Kirjoittaja: anita

anita — Sat, 10 Oct 2009 08:20:14 +0000

Esiintyminen julkisesti on joillekin ihmisille todella hirvittävää, vaikka olisikin itse julkisuudessa tunnettu henkilö. Kaikille ei ole suotu kykyä ilmaista itseään sujuvasti ja selkeästi sanallisella tasolla, vaikka esimerkiksi kirjoittamalla olisi loistava. Joitain asioita tässä voi oppia, mutta peusaujous ei katoa, ja ujouden suurin pulma on siinä, että se vahvistaa itseään. Jos on ujo, useimmiten silloin esiintyminen on huonoa. Kun esiintyminen on huonoa, sen kyllä huomaa itse ja ahdistus ja ujous ja nolous lisääntyy, jolloin esiintyminen on vielä huonompaa.
Ainoa keino selvitä tilanteesta on ikäänkuin opetella esitys ulkoa. Jos samaa esitystä vetää suunnilleen samalla tavalla useamman kerran, se helpottaa, mutta uuden esityksen kanssa on aina todella hankalaa. Minulla on tällainen kokemus Tieteen Päiviltä joskus viitisen vuotta sitten. Tein kokonaan uuden esityksen asioista, joita pidin itse tärkeinä, harjottelinkin sitä, mutta silsi itse esitystilanteessa menin jotenkin lukkoon. Epävarmuus heijastui puheessani, en osannut ottaa yleisöä mukaan, vaivaannuin ja se näkyy yleisölle heti. Huomasin itse, että laimea esitys jätti ihmiset kylmäksi, en saanut henkeä mukaan vaikka yritin, ja itselläni oli lytätty olo, kun esitys oli ohi. Harmitti tosi kauan.
On yleinen ajatus, että nykymaailmassa on oikeutettua odottaa, että live-esiintyminen palkitsee yleisön myös sillä, että se on esiintymisenä elämyksellinen, kiihottava, innostava, että esiintyjällä on karismaa ja kyky saada ihmiset mukaansa. Meidät on oppetettu elämyksellisyyteen tässäkin. Mutta entä jos ei ajateltaisikaan näin? Entä jos substanssi kuitenkin nostettaisiin pääasiaksi? Olen paljon miettinyt sitä, kuinka meillä on sellainen aika ja kulttuuri, jossa ensinnäkin vaaditaan täydellisyyttä kaikilta ja kaikessa ja koko ajan. Pitää olla nuori ja standardinmukaisesti kaunis, osata sujuvasti esiintyä ja ennen kaikkea viihdyttää. Ei saa hämmentyä, ei saa olla ujo, ei saa osoittaa, että pelottaa, ettei ole varma, ettei ole täydellinen — että on ihminen. Toiseksi, meillä ei mikään auta sietämään epämukavuutta, viivettä, sitä ettei kaikki olekaan heti valmiina. Pureskeltujen totuuksien yhteiskunta? Instant-yhteiskunta?
Eivätkö kuitenkin tällaiset epätäydelliset esiintyjät saa parhaimmillaan aikaan sen, että heidän epätäydellisesti esittämiään täydellisiä ajatuksia joutuu miettimään ihan pikkuisen kauemmin, jotta ne saa auki ja sisäistettyä (vaikka ei sitten olisikaan samaa mieltä)?
Toinen ratkaisu olisi joku sellainen malli, jossa käytettäisiin maksettuja esiintyjiä silloin, kun varsinainen esiintyjä ei karismaltaan ja taidoiltaan ja ulosanniltaan ja ehkä ulkonäöltäänkään riitä meidän elämyshakuiseen ja viihtymistä vaativaan makuumme…

Kirjoittaja: Peeii

Peeii — Sat, 10 Oct 2009 05:18:56 +0000

Mainiota pohdintaa Ville. Luulen, että ajattelin jotain samaa, kun heitin Qaikuun avauksen “Autoritaarinen vallankäyttö vertaisuuteen naamioituneena sosiaalisessa mediassa; Johtajuus vertaisuudessa?” . Kukaan ei kuitenkaan kuullut

Kirjoittaja: Janne Ruohisto

Janne Ruohisto — Fri, 09 Oct 2009 21:57:07 +0000

Jälleen kerran, ilo lukea ajatuksiasi avoimuudesta, kuuntelemisesta ja oppimisesta. Herättää miettimään syvemmin, miten tukea osallistumisen ja osallistamisen kulttuuria.

Kirjoittaja: Andrea Vascellari

Andrea Vascellari — Fri, 09 Oct 2009 21:43:44 +0000

Thanks for sharing Ville!
Andrea