Sosiaalinen media – siitä tulikin paikka
Viime vuosi on ollut omalla tapaansa hilpeää aikaa sosiaaliselle medialle. Itse arvioisin sen monessa suhteessa sosiaalisen median läpimurtojen vuodeksi. Valtamedioissa alettiin puhua laajasti siitä ja käsite tarttui myös tavallisten ihmisten puheisiin.
Sosiaaliseen mediaan on liitettävissä jo paljon merkkejä hypestä, mikä näkyy mm. hankepuolella parhaillaankin. Tuntuu myös siltä että vähän joka toinen koulutusorganisaatio alkaa tarjota sosiaalisen median koulutuksia.  Kaikessa pitää olla mukana sosiaalinen media, jotta juttu vetää. Itse olen tästä hieman jo harmissani, kun ylikuumeneminen saattaa helposti peittää alleen itsessään hyvän asian. Tällaisesta menosta seuraa helposti krapula joka voi näkyä jatkossa syntyneiden uusien mahdollisuuksien vähättelynä ja unohtamisena joksikin aikaa.
Kuitenkin huvittavinta on ollut itse sosiaalisen median käsitteen jäsentyminen. Käsitteenä se on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän liikkeessä. Paras tarjous on ollut ehkä Tarmo Toikkasen ja Eija Kallialan kuvaus, kirjassa Sosiaalinen media opetuksessa, missä se kuvataan “yhteiseksi prosessiksi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä, sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla”. Loppuvuodesta sosiaalista mediaa alettiin liittämään samaksi asiaksi kuin yhteisöllinen media. Tästä käytiin todella runsas keskustelu Sometu -verkostossa. Tämäkään keskustelu ei johtanut mihinkään suureen konsensukseen.
Mutta, mitä sitten tapahtuikaan? YLE:n uutisoinnit olivat ensimmäisiä, joissa itse havahduin kuuntelemaan, miten uutistenlukija viittasi “sosiaalisessa mediassa käytyihin keskusteluihin”. Myös yksittäiset ihmiset alkoivat puhua “menemisestä sosiaaliseen mediaan”, kuten Kitti ForsgÃ¥rd ja Pauliina Mäkelä tekevät tässä Innovaatiojunan ensikohtaamisessaan. Sosiaalisesta mediasta onkin tullut ihmisten puheessa paikka.
Tavalliselle ihmiselle, joka ei ole itsessään sosiaaliseen mediaan vihkiytynyt, sen mieltäminen paikkana on ihan toimiva ratkaisu. Jos haluat keskustella tai tehdä yhdessä, niin on vain järkevää yksinkertaistaa asioita. Sosiaalisen median mieltäminen prosessina tai muuna, on omien mielenkiinnonkohteiden kannalta täysin merkityksetöntä. Se on vähän sama kun insinööri korostaisi sitä mihin auton voimansiirto perustuu ja nimeää auton tämän perusteella, kun sinä vain haluat ajaa ja päästä perille.
Enpä olisi kovinkaan yllättynyt, jos sosiaalinen media käsitteenä luutuisi merkitsemään paikkaa verkossa, jossa ihmiset kohtaavat ja keskustelevat. Huomaan, että ajatus saa itsellänikin hieman niskavillat nousemaan. Tunnistan tuon pienen “insinöörin” heräävän sisälläni. Massat kuitenkin määrittävät sanojen sisällön viime kädessä. Se on folksonomiaa ja joukon viisautta. Massoille on aikalailla sama mitä tälläkin termillä etulinjan propellihatut haluavat viestiä. Ne piirteet mitä me siihen olemme liittäneet, eivät toki häviä mihinkään. Ehkä niitä vain aletaan kutsua eri nimillä.
Hyvää pohdintaa. Olen väsäämässä julkaisua (tulee avoimeen jakeluun tässä kuussa), jossa haeskelen SoMen määritelmää ja ajattelin tarjota ‘olosuhdetta’ prosessin tai paikan sijaan. Minusta ei ole prosessista kyse, koska ei ole alkua tai loppua tai eikä voida mielekkäästi esittää miten SoMe etenee. Minusta siis prosessit etenevät. Paikasta ei ole myöskään kyse, koska SoMessa ei voi olla, niinkuin ei voi netissäkään olla. SoMe voisi siis olla tietyt ehdot täyttävät olosuhteet.
Olosuhde kuulostaa siltä että se natsaa aika hyvin oman ajatteluni kanssa. Olisi mielenkiintoista nähdä miten olet avannut tuota.Â
Minulle sosiaalinen media on ollut alusta asti jotain mitä on ehkä helpointa lähestyä tarkastelemalla omia aivojamme. Aivojen kannalta ruumiimme ja aistimme ovat sen jatke. Notkeutensa toimesta aivot hyödyntävät yhtä lailla myös ulkoisia artefakteja osana ilmaisuaan. Tätä kautta kaikki välineet ovat muodostuvat osaksi ilmaisuvoimaamme.
Yksi erityispiirre meissä, mikä on meihin sisäänrakennettu on meidän sosiaalisuus. Olemme sosiaalisia olentoja, jotka hyödyntävät kaikkia välineitä luonnostaan keskinäiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tällä tapaa sosiaalinen media on vain tuorein kerros tässä jatkumossa, minkä verkko teknologiat ja sen päälle syntyneet toimintatavat ovat muodostaneet.
Niin, ja useimmille se paikka sosiaaliselle medialle on sitten Naamakirja… :-/
Minua auttoi ratkaisevasti asukas vai vierailija käsitteet, jotka tutkimus oli löytänyt. Te puhutte sosiaalisesta webistä asukkaana, oletan.
Sosiaalinen media ei ole prosessi vaan media, paikka on minusta aika hyvä, koska olosuhde on jotenkin kankea, entä olotila ei sekään, paikka olisi minusta Ok mutta entä tuo erottelu osallistujan orientaation mukaan? Sitä kysyn painavasti.
Hyvä juttu. Somesta tulee mieleen mobiilioppiminen, mutta Somebuumi on sitäkin voimakkaampi, sillä se on paljon konkreettisempaa ja todellisempaa. Ongelma on tosiaan tuo määrittelemättömyys, melkein mikä tahansa vuorovaikutteisuus webissä on sosiaalista mediaa. Itse pitäisin Helin mainitsemaa Sosiaalista webiä parempana käsitteenä, koska suurin osa ns. Some-palveluista on web-palveluita. Mutta Sosiaalinen media on jossain määrin kyllä Brändi, joka pitää ujuttaa mukaan, kuten sanoit. Onko Some joukko tietyntyyppisiä sovelluksia ja tietynlaisia toimintatapoja tai toimintakulttuuria? Siis nehän erottavat sen perinteisestä webistä ja muista medioista.
Media ei kai voi olla prosessi, mutta somessa toki vapahtuu prosesseja. Tuota uutistenlukijan heittoa voisi verrata muihin medioihin: Kyllähän sanotaan, että asiasta “kirjoitettiin paljon eilisissä sanomalehdissä”, eikä kukaan ajattele sanomalehtiä paikkoina (sori, humanisti minussa taas herää, vaikka yritän pitää sitä unessa).
Humanistihuomiosi on hyvä ja mielenkiintoinen. Ehkä tuo paljastaa myös sen miten verkko ja lehti eroaa mediana päässä. Verkko on automaattisesti toiminnallinen, jossa tehdään ja ollaan. Lehti taas on varsin kuollut, hidas mutta kankea formaatti jossa on aina jotkin toimijat välissä hääräämässä. Taidan ottaa näihin asioihin liittyvät viestitkin näin vastaan. Uskoisin näin tekevän aika monen muunkin.Â
Varmasti hyvä vertaus. Ongelmana tällä hetkellä,  että liian usein tuo sosiaalinen media paikkana mielletään pelkästään  Facebookiksi. Facebook kun kaikkine härpäkkeineen  aiheuttaa ihan perusteltujakin vastareaktioita erityisesti, jos  yritetään perustella sen käyttöä vaikkapa yritysten vakavan  tiedonvaihdon välineenä. Jos sen sijaan osattaisiin nähdä sosiaalinen  media uudenlaisena yhtä hubailuun suunniteltua paikkaa laajempana  erilaisista paikoista muodostuva toiminnallisena ympäristönä, voisi tuo  paikan ja prosessin balanssi löytyä.
Mielenkiintoista pohdintaa!
Minusta on aika luonnollista, että some mielletään paikaksi. Internetistä ylipäätään puhutaan paikkana, jossa käydään tai sinne mennään. Onko kysymys sitten teknologiakylki edellä menemisestä vai muiden viestintävälineiden jatkeena pitämisestä vai jostain ihan muusta?
Välineenä some on aika vahvasti teknologiakeskeinen – sen merkitys tai tavoitteet eivät. Samallalailla voisi kai sanoa televisiosta.
Kaiken kaikkiaan välillä tuntuu turhalta puhua sosiaalisesta mediasta aivan kuin se olisi vain osa internetiä. Vai löytyykö internetistä alueita, joihin some ei liittyisi?
Eipäs ehtinyt lupailemani julkaisu vielä helmikuun puolella, mutta ensi viikolla sen on jo tultava! (käytän teitä vertaistukena deadlinen pitämisessä, kiitos)