Sosiaalinen media – se vaan on
Kirjoittelin viimeksi siitä miten sosiaalisesta mediasta on tullut paikka ihmisten puheissa. Tämä havainto perustui aikuisten maailmaan ja siten siinä  jäi jotain huomaamatta. Valmistelen parhaillaan erästä kyselyä, jossa on tarkoitus kysellä myös lapsilta sosiaalisen median käytöstä ja siitä mitä he näkevät siinä tulevaisuudessa. Kohderyhmäläisiä löytyy omasta kotoa seitsemän vuotias poika ja kymmenen vanha tyttö.
En ole koskaan tuputtanut lapsilleni erityisesti tekniikkaa tai muitakaan oppeja sen suuremmin. Kasvatus on perustunut paljolti arvojen välittämiseen sekä itsetunnon kasvun tukemiseen. Muuten kaikki onkin pitkälti mennyt lapsen omien, tiuhaan vaihtuvien, mielenkiinnon kohteiden mukaan ja sen mitä milloinkin on ollut ajankohtaista. Tästä syystä en ole kovasti yrittänyt myöskään kertoa sosiaalisesta mediasta tai muusta, mikä minua polttelee ellei he ole sitä suoraan kysyneet.
Testasin keskustelemalla molempien lasteni kanssa erikseen tietokoneiden käytöstä ja netistä sun muusta. Molempien lasten vastauksissa korostui se miten niin tietokone, netti kuin softatkin ovat vain välineitä. Ne ovat osa luonnollista ympäristöä missä toimitaan. Ennen kaikkea oleellinen piirre puheessa oli, miten näiden välille ei rakennu mitään eroja. Kone on netti ja netti on kone. Koneella voi yhtä lailla tulostaa kuin pelata tai jutella kavereitten kanssa. Toiminta ohjaa ajattelua, ei se millä se tehdään tai miten se tapahtuu.
Tyttäreni 4. luokkalaisena osoitti jo pieniä merkkejä koulun vaikutuksesta. Hän osasi mainita että nettiä voi käyttää tiedonhakemiseen. Vaikkakin hän on googlannut jo useamman vuoden, asian tällainen esittäminen kuulosti opetetulta isän korvaan. Hän on myös käyttänyt vähän meseä ja pelaa pelejä verkossa. Näitä hän ei varsinaisesti liittänyt osaksi nettiä, vaan ehkä hieman vaivautui kun yritin lempeästi kysellä käyttääkö hän omasta mielestään nettiä kun hän on mesessä.
Omat lapset ovat aina eläneet ympäristössä, jossa on tietokoneita, netti ja älypuhelimia. Heille netti ja nämä välineet ovat vähän sama kuin aikuisille on sähkö, viemäröinti tai vaikkapa kaukolämmitys. Ne vain on. Tästä näkökulmasta katsottuna kysymykseni oli aivan älytön ja korni. Niin netin kuin sosiaalisen median toimintatapojen kohtalo on pian vain olla. Ehkä hyvä niin.
Lapsi jäsentää maailman toimivaksi toisewta, toiminnallisemmasta näkökulmasta kuin aikuinen. Tutkimusten mukaan vielä ala-asteikäisen on vaikea ymmärtää, että jos koira on elävä ja ihminen on elävä, niin miksei jokikin ole elävä. Elämän kriteeri lapselle on siis se, että jokin liikkuu. Siitä tasa nousee mielenkiintoinen näkökulma siihen, miten lapsi kokee esimerkiksi lelut elävinä olentoina, joilla on oma mieli ja tahto?
Aikuisen tapa yrittää selvittää lapsen kläsityksiä kyselyn avulla ei toimi, koska lapsi kokee havainnoimalla ja tekemällä. Abstrakti ajattelu alkaa kehittyä vasta noin 10-vuotiaana, jolloin lapsi alkaa vähitellen kyetä irrottamaan tapahtuminen asian merkityksestä ja nimestä. Siihen asti tapahtuminen ja tapahtuman kohde ja väline ovat sama asia. Niinpä netti ja tietokone ja ohjelma ja tiedon hakeminen netistä ovat periaatteessa sama asia, joita lapsen on käsitteellisesti mahdotonta erottaa toisistaan. Ainoa tapa saada selkoa on panna lapset tekemään ja havainnoida sitä esimerkiksi tekemällä leikki.
Lapsi vian ärsyyntyy (kuten huomasit), jos hänet pannaan analysoimaan omaa tekemistään abstraktilla tasolla. Lapsi tekee, ei mieti. Tästä on tutkimusta tehnyt erityisesti Piaget, joka jakaa lapsen älyllisen kehityksen neljään vaiheeseen. Sinä törmäsit konkreettisen operaation vaiheeseen, joka alkaa joskus 6-vuotiaana ja on valmis 11-12-vuotiaana. Sitten vasta alkaa loogisen päättelyn ja abstraktin ajattelun aika. Konkreettisen operaation vaiheessa lapsi kyllä kehittyy koko ajan, mutta liittää oppimansa vielä konkreettisiin asioihin, siihen mikä on näkyvissä ja mitä voi koskettaa.
Tämä taas muodostaa valtavan haasteen lasten elämän ja ajattelun tutkimiselle. Tsemppiä siihen!
Â
Ja näinhän se Tapscot kertoi lastensa hävenneen, kun isä oli telkkarissa kertomassa internetin mahdollisuuksista. Oli kuulemma sama kuin isukki olisi näyttänyt kuinka jääkaappi avataan.
Tämä on varmaan taan niitä juttuja missä on moni asia yhtä aikaa totta. Anitan kuvaus lapsista natsaa ainakin täysin omaan kokemukseeni lapsistani. Näin se menee, vaikka välillä tuleekin hurjia yllätyksiä. Aikanaan hämmästyin, kun tajusin tyttärini, tuolloin 3 v pyörittelevän esinettä kolmiulotteisesti päässään. Keskustelimme siitä miltä se näyttää eri suunnista. Hän aloitti tämän keskustelun.
Â
Toisaalta tuo tapa suhtautua asioihin, miten lapset toimi, ei ole vieras aikuisillekaan. tämä näkyy mm. netin käytössä. Sovelluskehitystä tehneet tai muut enemmän taustalla olevaan tekniikkaan tutustuneet mieltävät että sivulla olevien lomaketietojen sisältö lähetetään kun taas peruskäyttäjä haluaa tallentaa ne. Lähettäminen kuulostaa peruskäyttäjälle vieraalta. Teknisesti tiedot lähetetään erilliseen palveluun. Käyttäjä intuitiivisesti käyttää vain sovellusta joka on hänellä edessä. Tilanne on aika lailla sama kuin tietokoneen ja netin erittely