Miltä kuulostaisi laki, joka edellyttäisi jokaista kauppaa tarkistamaan asiakkaidensa hallussa olevat tavat siltä varalta että heillä hallussaan jotain laitonta? Entä tilanne, jossa kahvilan asiakas solvaa toista asiakasta, niin kahvilan pitäjä tuomittaisiin kunnianloukkauksesta? Ei kuulosta ihan järkevältä, mutta juuri vastaava tapahtui tänään Googlen kolmelle työntekijälle.

Peter Fleischer, David Drummond and George De Los Reyes saivat tänään tuomion italialaisessa tuomioistuimessa autistisen pojan kiusaamista esittäneestä videosta joka oli ladattu YouTube palveluun. Kyseisillä herroilla ei ollut mitään muuta tekemistä asian kanssa kuin että he ovat työskentelevät Googlella YouTube -palveluiden puitteissa. He eivät vieneet videota sinne eivätkä levittäneet sitä millään tapaa. Mikä vastuu on videon kuvaajalla ja palveluun tallentajalla?

On niin uskomatonta miten verkko on toimintaympäristönä edelleen niin vieras että jopa oikeusistuimet päätyvät aivan käsittämättömiin lopputuloksiin. Vastaavien tilanteiden kuvaaminen reaalimaailman puolella yleensä paljastaa nämä järjettömyyden hyvin nopeasti. Puolustusasianajaja sanoi tämän aika mainiosti, mistä on kyse: “It is like prosecuting the post office for hate mail that is sent in the post”.

Ilmiö ei todellakaan ole uusi. Väitän että tämä sama ilmiö on myös taustalla siinä miksi Suomesta on alkanut kehkeytyä tietoyhteiskunnan takapajula. Meillä on vallalla kulttuuri, jossa joku muu on vastuussa yksilön teoista. Tietojärjestelmien tietoturvaa korostetaan kohtuuttomasti, aina siihen asti ettei mitään saada aikaan. Tämän takana on pelko virkavirheestä, joka syntyisi siitä että joku muu tekisi väärin esim. murtautumalla tietojärjestelmään. Eli joku muu vastaa toisten rikoksista ja rikkomuksista. Tämän päiväinen oikeuden päätös vain vahvistaa moista kulttuuria. Toivottavasti asiaan tulee pian korjaus.

Eikö tämä kuulosta vähintäänkin hullulta? Tuntuu lähes hölmöltä kirjoitella tällaista auki, mutta tämä kaikki tapahtuu ympärillämme.

Tämä merkintä on osa sarjaa, jossa käyn läpi piirteitä, mitkä olen tunnistanut olevan esteenä uuden omaksumiselle tai sen mahdollistamisessa muille. Ideana on kuvata piirteitä, jolloin ne tulevat tunnistettaviksi. Tunnistaminen taas auttaa ottamaan piirteen huomioon vastaan tulevissa tilanteissa uudella tavalla.

Käytettävyyssuunnittelussa on herätty huomaamaan miten kehittäjät yleensä tekevät laitteita itsellensä, kuvitellen muiden ihmisten olevan samanlaisia kuin he itse. Ikään kuin minulle näyttäytyvä maailma olisi se yksi sama ja tosi myös muillekin ihmisille. Myös opettajien kohdalla on havaittu opetuksen noudattavan heidän henkilökohtaiselle oppimistyylille suotuisaa tapaa. Puhuessani introspektiosta puhun tästä ilmiöstä, mikä käyttäjäpsykologian näkökulma joka on hieman kohdennettu näkemys suhteessa yleisestä psykologian introspektio määritelmästä.

On aina vaikeaa tunnistaa missä oman toiminnan todellinen draiveri lähtee omista tuntemuksista ja missä se perustuu jonkinlaiseen dataan tai yleisempään, moninäkökulmaiseen näkemykseen asiasta. Tuntuu siltä, kuin mitä fiksumpi ihminen on kyseessä, sitä taitavampi hän on petkuttamaan itseään tällaisissa asioissa.

Tiede voi olla luonteeltaan eksaktia, mutta tiedemiehet ja -naiset ovat kuitenkin ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin. Heillä on edessään sama introspektion haaste kuin mainitsemillani opettajilla tai käyttöliittymäsuunnittelijoillakin. Tutkimustiedosta ja ajasta yleensä on aina helppo hakea sitä tietoa, joka tukee omia tuntemuksia, ennakkoluuloja ja uskomuksia. Luulen että tämä on yksi ihmisen perusominaisuus, josta en olisi kovin yllättynyt, jos sille löytyisi myös jotain neurologista pohjaa.

Keväällä Voimala- ohjelmassa esiintynyt Jaana Venkula aiheutti sosiaalisen median aktivistien keskuudessa melkoista närää. Tarmo Toikkasen Psyc+Tech -blogissaan kuvaa ohjelman sisältöä asiaan perehtyneen silmin  mielestäni hyvin. Samasta paikkaa löytyy myös linkkejä muiden blogimerkintöihin aiheesta. Myös ohjelmaan osallistuneen Tuija Aallon blogimerkintä on lukemisen arvoinen.

Venkula on mielestäni briljantti omassa ajattelussaan, mikä ilmenee vaikkapa kuuntelemalla hänen haastattelunsa YLE Areenalta. Uskon hänen ajatuksiensa olevan monessa suhteessa oikean suuntaisia, mitä tulee niin oppimiseen, taitojen kehittymiseen kuin tekemisen merkitykseenkin. Hänen ajattelussaan on paljon sellaista mitä tarvitaan tämän päivän elämässä. Hän kuvaa upeasti askeleita kohti itsetuntemusta ja hyvinvointia oman oppimisen tunnistamisen ja tekemisen kautta.

Paketti pysyy aika hyvin kasassa, kunnes tulee  puhe sosiaalisesta mediasta tai tietotekniikasta yleensä. Venkula  ilmaisee suoraan arvostelevansa maailmaa, jonka hän on tietoisesti rajannut ulos omasta elämästään. Hän esimerkiksi kertoo ettei hän edes käytä sähköpostia. On helppo uskoa että kaikki verkon kohtaamisen, yhdessä tekemisen, jakamisen ja muut yhdessätekemisen välineet ovat kaukana omasta kokemuspiiristä. Tämä paistaa myös vahvasti läpi hänen puheistaan.

Kyseisessä haastattelussa Venkula kuvaa tietokoneella tehtävän tekemisen kuvitteellisena toimintana joka tapahtuu vain pään sisässä. Tätä hän tukee “oikeiden tutkijoiden” tekemillä havainnoilla neurologiassa. Haastattelu ei kuitenkaan kerro mitä nämä oikeat tutkijat ovat. On varmasti totta että mitä tahansa liikaa on liikaa. Tietääkseni sosiaalisen median aktiivikäyttäjät eivät elä pelkästään tässä maailmassa. Tekniikka on vain mahdollistanut oman  oman kokemuspiirin tai toimintakentän laventamisen uudenlaisen sosiaalisen kanssakäymisen muodossa. Se ei ole koko elämä, vaan jotain joka voi rikastaa sitä. Tähän on varmasti kuitenkin vaikea luoda suhdetta, jos ei ole mitään henkilökohtaista suhdetta asiaan. Introspektio lähtee juuri tästä, omasta maailmasta ja minästä joka lavennetaan joksikin yleisemmäksi totuudeksi.

Jos rajaamme pois elämästämme asiat, joilla on vain heikko fyysinen ulottuvuus ja suurin osa aktiviteetista tapahtuu pään sisässä, voimme luopua aika monesta asiasta mitkä olivat olemassa jo ennen tietotekniikkaa. Tällä samaisella logiikalla olisi varmaan syytä luopua esimerkiksi kirjojen ja artikkelien lukemisesta, mitä myös Venkula vaikuttaa haastattelun pohjalta tekevän kohtuullisen paljon. Ajatusketju haiskahtaa muutenkin melko mustavalkoiselta, samalla logiikalla  kirjojen lisäksi myös, televisio, teatteri- ja kaikenlaiset muut esitykset on varmaan syytä laittaa pannaan ainakin katsojien osalta. Näistä todennäköisesti kuitenkin seuraa ihmisille masennusta ja henkistä pahointia.

Yhteinen tietoverkko on luonut meille aivan uuden toimintaympäristön, joka vaikuttaa elämäämme sen jokaisella sektorilla. Jos emme ole ottaneet askelta ja lähteneet tutustumaan siihen, ohjaa meitä helposti omat tuntemukset ja olettamukset tuntemattomasta. Neurologia kiinnostaa minuakin tieteenhaarana, mutta ei sen varassa vielä taideta voida kyseenalaistaa tietotekniikan käyttöä. Asiat pitää itse kokea ja niihin tulee muodostaa suhde tätä kautta. Venkulan argumentaatio on näkökulmastani jokseenkin yhtä absurdi kuin jos minä hakisin kaiken tieteellisen, omaa kantaani tukevan evidenssin ja ryhtyisin väittelemään synnyttäneen naisen kanssa synnytystekniikasta ja -kivuista. Uskon että pystyisin hyvin poimimaan tiedekirjallisuudesta argumentteja asiani puolesta, mutta jotakin oleellista jäisi silti puuttumaan.

Ehkä se todellakin on niin että kun ihminen etenee omassa ajattelussaan tarpeeksi pitkälle, hän alkaa olla turhan varma muodostamansa näkemyksensä oikeellisuudesta. Näkemys alkaa ohjata ajattelua ja se johtaa kieltämään jo syntyneen kuvan kanssa ristiriidassa olevat havainnot ympäröivästä maailmasta. Tästä taas seuraa aina ennemmin tai myöhemmin hybris. Venkulan tapaus täyttää mielestäni nämä piirteet, mutta ei ole mitenkään yksittäinen tapaus historiassa. Tällaiset näkemykset ovat jatkuvasti haasteena kaikille, jotka tutkivat uusia toimintannan tapoja ja tarjoavat niitä mahdollisuuksina muille ihmisille.

Ehkä yksi keskeinen tehtävämme onkin päästä introspektiosta itsereflektioon. Sosiaalinen media luo monia tapoja tällaiseen kasvuun ja ymmärryksen lisääntymiseen. Blogaamien on yksi yksinkertaisimmista keinoista tähän. Heittäytymällä vuorovaikutukseen, oma ajattelu täydentyy ja kirkastuu.

Tämän päivän Hesarissa ministeri Sirkka-Liisa Anttila heittää ilmaan ajatuksen ruuan alv:een pudottamisesta jopa nollaan. Samalla hän kuitenkin toteaa että epäterveellisiä ruokia voisi hyvin verottaa vaikka hieman enemmänkin. Verotus ja lainsäädäntö ovat tehokkaita tapoja ohjata kuluttajien käyttäytymistä. Anttilan ajatus tervellisemmästä ruuasta kuulostaa periaatteessa hyvältä ja kirvoittaa miettimään asiaa pidemmälle.

Ruuan verotusta miettiessä herää ajatus siitä miksei tässä hyödynnetä tehokkaammin sitä tietoa, mikä on jo saatavilla tai mitä voitaisiin kerätä. Ruokaa tarkkaillaan hyvin tehokkaasti jo tällä hetkellä aina alkutuotannosta kaupan tiskille tai ravintolapöytään. Ruuan aluperä on aina selvitettävissä tarkkaan yksittäiselle maatilalle, missä se on valmistettu. Samoin myyntipaikka on hyvin tiedossa. Tästä voitaisiin jo laskea karkea periaate laskea tuotteelle verorasite ruuan valmistuspaikan etäisyyden mukaan. Tällä tapaa voitaisiin tukea lähiruuan suosimista ja sitä kautta ympäristöystävällisyyttä.

Dataa on jo nyt saatavissa paljon ja uuden datan tuottaminen ei ole enää mikään mahdoton ongelma. Tällä tapaa jatkossa voitaisiin hyvin laskea erilaiset ympärisökuormitukset yksittäisille tuotteille, mitkä olisi nähtävissä ruokakaupoissa. Saman tiedon varassa voitaisiin säädellä verotusta sekä yksittäiset kuluttajat voisivat tehdä arvovalintoja paremman tiedon varassa.

Nykyisen verkon ja pilvilaskennan aikana, suurin este tällaisien palvelujen rakentamiseen on ne ihmiset jotka sanovat ettei tämä ole mahdollista tai ettei tällainen koskaan tule tapahtumaan. Itse olen todella yllättynyt ellei tällainen kehitys toteudu jossakin muodossa. Siksi että se varsin mahdollinen ja myös ohjaa yksilön parempaan tietoon ja säätelyyn yhteisien suurien ongelmien parissa.

Kun hankin omakotitalon, huomasin että oma systeeminen ymmärrykseni energiataloudesta parani hetkessä. Omat teot ja päätökset näkyivät niin suoraan omassa energiankulutuksessa ja sitä kautta laskuissa. Tällainen tieto hämärtyy helposti jo rivitalo- ja varsinkin kerrostaloasumisessa. Teknologia kuitenkin mahdollistaa tämän tiedon kohdentamisen tarkemmin kuin mitä tänä päivänä tehdään. Tämä pätee niin yksittäiseen asuinrakennukseen kuin yleiseen verotukseenkin. Teknologia mahdollistaa saman ilmiön jakamisen yksilötasolla paikasta riippumatta.

Miltä kuulostaisi, jos sinulla olisi yleisessä tiedossa oleva henkilökohtainen ympäristönkuormitusluku? Kaikkiin ostotapahtumiin liittyisi rekisteröintitieto sinusta, minkä perusteella sinulle luotaisiin henkilökohtainen profiili. Verkko mahdollistaa oman kuormitusluvun vertailun toisiin, mikä ohjaa luonnostaan meidän käytöstä. Kaikkien olosuhteet eivät ole samat, joten vertailu tuskin olisi sinällään suoraan vertailukelpoinen. Joka tapauksessa se antaisi paremman kuvan kulutuksesta yleisesti ja ohjaisi jokaista suhteuttamaan omaa käytöstään muihin. Tällainen avaava toiminta voisi johtaa sosiaaliseen arvostukseen sen mukaan mitä pienempänä pystyt lukusi pitämään. Sehän tavallaan kertoo siitä miten otat toiset huomioon.

Anttilan ajatus terveellisestä ruuasta voitaisiin laventaa ruokaostosten ja liikunnan perustellaa laskettavaan henkilökohtainen hyvinvointi-indeksiin. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää verotuksessa tilastollisien riskien perusteella. Tavallaan maksaisit itse oman kuormituksesi siinä suhteessa kuin oma tilastollinen klusterisi kuormittaa järjestelmää. Omilla teoillasi voisit taas vaikuttaa siihen, mihin klusteriin kuulut. Tämän ei tarvitsis johtaa elitismiin ja heikompiosaisien sortoon. Oikein johdettuna tämä voisi johtaa kuitenkin elintasotautien säätelyyn.

Tässä ajatusketjussa on itsestänikin piirteitä dystopiasta. On kuitenkin pakko myöntää, ettei tällainen tulevaisuus ole mahdoton. Enneminkin se on varsin mahdollinen jossakin muodossa. Ympäristömuutos tulee asettamaan meidät tulevaisuudessa yhä enemmän seinää vasten. Samalla se pakottaa meidät tekemään päätöksiä, joista osa voi ohjata tietyn yksityisyyden menetykseen. Oman toiminnan avaaminen voi olla edellytys oikealle muutokselle yksilöiden käyttäytymisessä, jotta kehitys voi todella muuttua. Avoimuus voi toimia tässäkin suhteessa turvana.

Yksi syy vastustaa tällaista tulevaisuutta on myös se ettei se ole vielä totta. Perintöverotus on ollut minulle aina yksi aivan käsittämätön verotuksen muoto. Siinä valtio ottaa itselleen vainajan omaisuudesta veron. Kärjistäen voisi sanoa, että valtio verottaa siitä että se menettää itseltään yhden kuluerän, kun merkittävä osa menehtyvistä on joko eläkeläisiä tai vakavasti sairaita. Tästä kuitenkin valtio laskuttaa perikuntaa. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä. Sen sijaan verotuksessa joka kohdistuu yksilön tekemiin valintoihin, millä on vaikutusta koko ympäristöön tai henkilökohtaiseen hyvinvointiin on aivan toisella tapaa mielekästä ja hyväksyttävää. Se antaa yksilölle mahdollisuuden valita.

Neuvostoliiton sortuminen oli monelle yllätys. Juttelin asiasta pari viikkoa sitten Kimmo Kevätsalon kanssa, joka kertoi oman kokemuksensa varassa, miten ennen romahdusta oli aivan tavallinen näky nähdä keskellä päivää nuoria työssä käyviä  ihmisiä ryyppäämässä päivät pitkät kaduilla. Ryyppääminen oli varsin yleistä, valtio luhistui yksinkertaisesti siihen tosiseikkaan, ettei riittävän moni tehnyt mitään hyödyllistä vaan keskittyi esim. puistokemiaan. Tätä tukee myös tuore tutkimus juomisesta Venäjältä. No ehkä tämä selittää kuitenkin miksi venäläinen vodka on niin hyvää. Sen kehittäminen tuskin hiipui tällaisessa ympäristössä.

On kiehtovaa miettiä mitä merkkejä mahdollisesta romahduksesta tai merkittävästä käännekohdasta on havaittavissa tämän päivän maailmassa. Jostakin syystä suurimmalla osalla ihmisiä on taipumus uskoa että tulevaisuus jatkuu niin kuin menneisyys ja mahdolliset isot muutokset kuulostavat mahdottomilta. Näin kävi myös Neuvostoliikon kohdalla. Muutos tuli silti ja selvästi eri merkkejä tulevasta oli havaittavissa, jos niitä pysähtyi miettimään.

Paolo Freire puhui ajan järjestä. Jokaisella aikakaudella on oma järkensä ja aikakausi lakkaa olemasta kuin se on se on tavallaan selittänyt itsensä. Olemme eläneet teollista aikakautta ja sen järki alkaa olla puhki kulunut. Freiren tavalla ajatella, voisi sanoa uuden järjen olevan kasvamassa vanhan tilalle. Uskon että sosiaalinen media on yksi keskeinen ilmentymä isommasta ajanjärjen muutoksesta mikä on nyt käynnissä.

Microsoft on yksi merkittävä teollisen aikakauden yritys, joka on hyödyntänyt omassa toiminnassaan pitkään dominoivaa asemaansa. Sen järki on vahvasti teollinen edelleenkin, vaikka se pyrkiikin mukautumaan uuteen aikaan live-palveluillaan ja Bing -hakukoneillaan. Se on tehnyt pitkin matkaa merkittäviä virhearvioita, mutta on ison markkinaosuutensa turvin pystynyt aina nousemaan suosta edes kunnolla uppoamatta siihen välillä. Jopa internetin merkityksen virhearviokaan ei pysäyttänyt firmaa. Ei ainakaan vielä. Yksi keskeinen selviytymistapa Microsoftilla on ollut matkia muita, mitä se edelleen tekee mm. epätoivoisella kilpailulla hakukoneneiden herruudesta. Uusi Bing.com -hakukone muistuttaa erehdyttävästi Googlea, mutta on kuulemma jotenkin parempi. Toiminnan henkeen on kuulunut ostaa firmoja pois, jotka ovat käyneet läpi suunnittelu- ja kasvukivut uuden kanssa tai sitten he ovat tehneet opittuaan toisten kuvioista itse paremman tai riittävän hyvän perästä. Tämä suuren strategia ei vain tunnu enää toimivan yhtä hyvin tänä päivänä kuin ennen. Googlet ja Facebookit ovat kiusallisia yrityksiä, kun niitä ei saa ostettua. Ja mikä pahinta, heillä on jo ne asiakkaan, kaverien kaveripiirit, mistä jälkijunassa tulija on auttamatta ulkona.

Teolliseen valta-ajatteluun kuuluu myös osallistuminen kasvatussektorille. Tästä olen kirjoittanut oman kritiikki Live@edu -palvelua kohtaan. Jos tässä yrittää tulkita Freiren ajatuksen juoksua, edustaa tämänkin teollisesta järkeä. Jotain sellaista maailmaa, joka perustuu raakaan kilpailuun ja valtaan eikä yhdessä tekemiseen ja luottamukseen. Lapset on hyvä saada adaptoimaan oma tekniikka ajoissa, jotta he luontevasti pysyvät leirissä – tavallaan heidätkin pitää omistaa tämän järjen mukaan. Jokseenkin pelottava ajatus.

Enää ei riitä tuote, pitää olla seuraajia ja osallistujia

Google, Apple ja muut uuden järjen yritykset ovat olleet teollisen aikakauden yrityksille paha pala purtavaksi. He eivät pelaa enää samalla logiikalla, vaan kehittävät tuotteita yhdessä asiakkaidensa kanssa vuorovaikutuksessa. Kyseessä ei ole enää pelkkä kulutustuote vaan palveluihin ja tuotteisiin syntyy asiakkailla syvempi omistajuus yhteisen historian myötä.

Uusia yrityksiä kuvastaa myös good-will. Microsoft ei omista tällaista mainetta. Ei ole lainkaan harvinaista kirjoittaa Micro$oft näin dollarilla, s-kirjaimen sijaan. Mielestäni se kuvastaa aika hyvin yleistä kuvaa siitä mitkä yrityksen arvot ovat ihmisten mielissä. Viimevuosille mahtuu mm. OOXML-runttaus, jossa yritys yritti viedä nopeutetulla käsittelyllä ODF-standardin kanssa kilpailevan oman standardinsa läpi. Kaksitoista riisiä paperia siis 6000 sivua speksiä olisi pitänyt hyväksyä muutamassa kuukaudessa. Tämä vastaa yleistä linjaa muutenkin, sen sijaan että tehtäisiin yhdessä, niin halutaan omistaa ja määrätä eikä jakaa ja tehdä yhdessä. Tämä linja on jatkunut ihan näihin päiviin, kuten esim Outlookin html -yhteensopimattomuuskiista kuvastaa.

Internet Explorer on ollut vuosia varsinainen riesa sovelluskehittäjille. Selain ei tue yleisiä standardeja ja edellyttää huomattavaa lisätyötä, jotta eri websovellukset toimivat myös tämän selaimen eri versiolla, joissa niissäkin on huomattavaa vaihtelua. Kenen edunmukaista tällainen kehittäminen on? En tunne syitä tämän takana, mutta minä en mahda sille mitään että minulle tämä näyttäytyy äärimmäisen ylimielisenä käytöksenä asiakkaita kohtaan ja varsinaisena eri tahojen resurssien hukkaamisena maailmanlaajuisesti.

Tänään tuli tieto Windows 7:n hinnasta Euroopassa. Hinta on kaksinkertainen verrattuna hintaan Yhdysvalloissa. Taustalla on osaltaan EU:n kanssa käyty oikeudenkäynti, jossa asetuttiin vastustamaan Microsoftin taipumusta estää kilpailua sitomalla tuo samainen selainen kiinteäksi osaksi omaa käyttöjärjetelmäänsä. Jälleen tästä syntyy maku määräilystä ja hallinnasta, mutta missä on asiakkaan kuuntelu ja tukeminen? Käytännössä nyt näyttää siltä että mahdollisia asiakkaita rangaistaan siitä että EU puuttui siihen että yritys vääristää omalla toiminnallaan kilpailua ja sitä kautta kehitystä. Itse olen siirtynyt Microsoftin tuotteista pois puolitoista vuotta sitten, kun havaitsin että Apple on vain yksinkertaisesti helpompi käyttää ja vakaampi. Tällaiset mielenosoitukset tuskin kääntävät ainakaan asiakasvirtaa kohti Microsoftin tuotteita ja palveluita.

Ai mitenkö tämä liittyy ex-neuvostoliittolaisten ryyppäämiseen? Mielestäni tässä on havaittavissa samanlainen virtahepo silmien edessä. Kyseessä ongelma, häiriökäyttäytyminen,  josta ei hirveästi puhuta ääneen. Tällainen käytös voi voi laueta hyvin jonakin päivänä silmille. Uuteen järkeen kuuluu avoimuus ja yhdessä tekeminen. Isoiltakaan pelureilta ei enää hyväksytä sooloilua ja pomottamista. Ihmiset eivät enää seuraa isoa auktoriteettiä. Ihmiset alkavat herätä siihen että he ovat aina yhdessä isompia.

Pystyykö Microsoft alkamaan uuden elämän ja lakata tekemästä yksin omiaan, kuuntelematta muita ja erityisesti asiakkaitaan? Ainakin toivon sitä, mutta jos tällainen meno jatkuu, uskon että yhä useampaa alkaa houkutella vaihtoehtoiset ratkaisut hoitaa omat asiansa. Jos tällainen kehitys etenee, niin tästä voi hyvinkin seurata yhden jättiläisen tuho. Toivottavasti maalailen vain piruja seinälle, en toivo millekään yritykselle tuhoa, mutta reilua peliä kyllä toivon kaikilta kaikille.

Vasta kerkesin tekemään ITK’09 -messuille salama-alustuksen siitä mihin kommunikaatio voi meidän viedä ja nyt vastaani tulee Pentagonin DARPA -yksikön Silent Talk -tutkimus hanke. Hankkeessa ei ole sen vähäisempi tavoite, kuin muuntaa yksittäisien ihmisten puhe jo aivoissa muotoon, josta se voidaan tietotekniikan avulla siirtää muiden sotilaiden mieleen. Ajatuksia ei tarvitse muuttaa puhuttavaksi puheeksi, jolloin viestinnästä jää yksi vaihe pois. Tästä syntyy selkeä kilpailuetu, mikä tekee sotilasryhmästä aivan toisella tasolla vahvan ryhmän. Tässä tuli siten ensimmäinen tapaus vastaan, missä nähdään tällaisen viestinnän olevan ryhmää vahvistava tekijä, kuten esityksessäni uskoin vielä joskus tapahtuvan. Tämä tulikin vain hieman nopeammin kuin uskalsin odottaa.

Puheensiirrosta aivojen välillä ei ole enää pitkä matka muiden aistien jakamiseen. Jos sotilasjoukkue voi myös nähdä tilanteen jokaisen näkökulmata tai hyödyntää toisten kokemusta ja muistia, syntyy vahvempi kollektiivi. Tai ehkä jopa mielet voidaan yhdistää, jolloin ryhmästä tulee yhtenä ajatteleva ja aistiva kollektiivi. Menee jo aika villiksi.

Seurailen jonkin verran tulevaisuus -blogeja. Yksittäiset uutiset ovat jo jonkin aikaa kuulostaneet todella skifiltä. Lääketiede yleensä sekä teknologian yhdistäminen ihmisiin on huikeassa kehitysvaiheessa. Mitähän tällainen teknologian yhdistäminen ihmisiin ja ihmistenvälille tarkoittaa tälle tulevalle tietoyhteiskunnalle mistä kaikki niin kovasti puhuvat?

Täytyy tunnustaa että aikaisempi maanjäristys-blogimerkintäni oli osa ITK’09 salama-alustuksen pohjatyötäni. Mielenkiintoinen prosessi ja yllättävänkin haastelleellinen. Alusta jokin aihe viidessä minuutissa kahdellakymmenellä kuvalla.

Olin ehkä jollakin tapaa hullu, kun lähdin tähän leikkiin mukaan, kun messut olivat melkoinen ponnistus ilman tätä salamaakin. Toisaalta tämä oli todella hauskaa ja edusti minulle jotain, mikä antoi muuta ajateltavaa kaiken organisoinnin ja huolehtimisen keskellä.

Salamaesitykset esitettiin samaan aikaan, kun vedimme Sometu-verkoston trackkiä. Siispä tein tallenteen omasta alustuksestani hotellihuoneessani samana aamuna. Tallenteen tekemiseen minulle ei jäänyt aikaa kuin vetää se kerralla purkkiin. Jos jotain opin tästä, niin ainakin sen että tällainen pitää käsikirjoittaa todella tarkasti. Omani ei mennyt ihan viiteen minuuttiin ja lopun pointtien avaamiselle ei jäänyt riittävästi aikaa. Tällainen siitä sitten tuli kaikkine mokineen ja virheineen:

Hauskana anekdoottina mainittakoon, että Teemu Leinonen oli näyttänyt minulle punaista korttia viiden minuutin kohdalla.

Olen juuri päättänyt vaihtaa leiriä ja ruveta Mac-käyttäjäksi. Perushavaintoni Macistä on että se on ihan oikeasti ajateltu käyttäjälähtöisesti – tukemaan työtä eikä pitämään käyttäjää herran nuhteessa erilaisilla liturgioilla.

Kone on vasta tilauksessa, mutta arkihavainnot puhuvat jo sen puolesta että olen oikealla tiellä. Alla oleva tiedote ja kommentti on työpaikkani atk-tuen tiedote, jota eräs meidän mac-käyttäjä täydensi ystävällisesti ohjeilla Mac-käyttäjiä varten.

Langatottomaan verkkoon kirjautuminen

Päästäkseen langatonverkkoon on käyttävä seuraavaa käyttäjätunnusta: x ja salasanaksi: y

Opetusläppäreillä sama tapahtuu käyttäen xx/yy tunnuksia.

Autentikointi langattomassa verkossa tapahtuu pääsynvalvontapalvelimen (Active Directory palevelin) kautta käyttämällä RADIUS-autentikaatiojärjestelmää.

Kannettavatietokoneet, jotka ovat toimialueen jäseninä, saavat sopivat asetukset automaattisesti langattomaan verkkosovittimeen. Kone on oltava lankaverkossa (hallintoverkossa) käynnistyessä.

Asetukset saa käyttöön boottaamatta konetta, suorittamalla komennon gpupdate /force komentokehotteessa. Komentokehoteen saa auki seuraavalla tavalla: Käynnistä-valikko> Suorita. Kirjoita CMD ja klikkaa OK painikketta. Avautuessa ikkunassa kirjoita gpupdate /force ja paina ENTER näppäintä.

Muille käyttäjille tässä ovat Windows XP käyttöjärjestelmän asetukset:

Kakkosklikkauksella ilmaisinalueelta olevalla antenni-muotoista kuvaketta ja sitten valitse Avaa Wireless Zero Configuration -optio.

Klikkaa Muuta lisäasetuksia -linkkiä

Siirry Langattomat verkot -välilehteen ja jatka klikkaamallaLisää -painiketta

Kirjoita Verkkonimi (SSID) kentässä: zzz

Valitse Verkkotodennus: WPA

ja Tiedon salaus: TKIP

Siirry Todennus välilehteen. Valitse EAP-tyyppi pudotuslistaltaProtected EAP (PEAP)

Jatka Ominaisuudet painikkeella

Valitse Todennusmenetelmä pudotuslistalta Suojattu salasana (EAP-MSCHAP v2)

Laita rasti Käytä nopeaa uudelleenyhdistämistä kohdassa
Klikkaa Määritä… painikkeella

Ota rasti pois kohdasta Käytä automaattisesti Windows-käyttäjänimeäni ja –salasanaani (sekä mahdollista toimialuetta)

Tallenna muutokset OK painikkeella (Kaikista avatuista ikkunoista)

Windows saattueessa langatonverkkoyhteyttä ja IP-osoitteen, tule uudestaan Suojatut EAP-ominaisuudet –ikkunaan ja tee seuraavat muutokset:

Tallenna lopuksi muutokset ja verkko on käytettävissäsi.

Ja tässä intraan jätetty kommentti mac-käyttäjältä

Ohjeet OS X käyttöjärjestelmää varten 12.3.2008
Applen Leopard käyttöjärjestelmää käyttäviä varten:
1. Oikeasta ylänurkasta Airport ikonista valitaan “zz”
2. Annetaan käyttäjätunnus “x” ja salasana “y”.
3. Hyväksy sertifikaatti.

Nyt pitäisi toimia.

Ei aiheeseen liittyviä merkintöjä.

Kansalaisjournalismin saralla kääntyi yksi lehti tänään, kunErkka otti kännykkänsä ja meni tekemään livestreamin Jyväskylän maalaiskunnan valtuustonkokouksesta. Kokouksessa käsiteltiin maamme tähän mennessä suurinta kuntaliitosta, joten on helppo kuvitella että asia kiinnostaa monia.

Nykydemokratian yksi keskeinen ongelma on sen kyvyttömyys luoda puitteita helpolle osallistumiselle yhteisien asioiden käsittelyssä. Kuten on ollut helppoa ennustaa, näyttää siltä sosiaalinen media tuovan mukanaan riittävän kevyitä ratkaisuja, joilla kynnystä läsnäololle ja osallistumiselle voidaan alentaa merkittävästi. Tämä on yksi merkkipaalu ja on varmaa että lisää on tulossa. Itse ainakin odotan innolla sitä aikaa, kun voimme oikeasti osallistua niiden asioiden päätöksentekoon, jotka meitä itseämme puhuttelevat. Silloin voidaan taas puhua demokratiasta sen alkuperäisessä merkityksessä, ilman sitä leimaa minkä tuo sana on saanut monen mielessä.

Ei aiheeseen liittyviä merkintöjä.

Eclipse tekee tämän viikon perjantaina 29.6. sarjassaan toisen megalomaanisen kertajulkistuksen, joka kantaa nimeä Europe. Kyseessä on 21 Eclipsen erillisen synkronoitu kertajulkistus, jossa eri projektien uudet versiot on yhdistetty yhdeksi valtaisaksi julkistukseksi. Etuna on samanaikainen integrointitestaus eri projektien välillä sekä helpompi päivitettävyys eri käyttäjille.

Kyseessä on ehdottomasti avoimen koodin taidonnäyte. Tällä kertaa putkahtaa luukusta 17 miljoonaa riviä ohjelmakoodia muiden ohjelmistokehittäjien iloksi. Työhön on osallistunut 310 ohjelmoijaa ja nyt tuotokset jaetaan ilmaiseksi kaikkien käyttöön. Eipähän mene vuoden työ hukkaan. Meitä tämän työn hedelmien onnellisia hyödyntäjiä on varmasti jatkuvasti kasvata joukko.

Huomasin tänään, etten muista enää miten minun pitää säätää koneeni verkkoasetukset, jotta pääsen käsiksi kotonani olevaan langattomaan tukiasemaan. Ohjeista ei ole tietoakaan, missä ne voisivat olla. Ohjeiden löytyminen sinällään ei pitänyt olla ongelma. Nehän on varmasti verkossa.

Aloin hakemaan ohjeita ja seuraavaksi huomasin, etten muista enää kuka on tukiaseman valmistaja ja mikä sen malli on. Purkin etupuolella ei ole mainintaa valmistajasta eikä mallista. Olen asentanut aikaisemmin tukiaseman seinälle ruuvilla, joka oli hieman liian suuri. Tukiasema kyllä asettui ruuvilla seinälle, mutta nyt sitä ei saa seinältä pois ilman väkivaltaa. Haastava tilanne.

Purkin päällä lukee ”Wireless 11g router”. Päätin googlata tällä avainsanalla. Tulos oli lähinnä tuskastuttava, valmistajia löytyi näillä hakuehdoilla kymmeniä. Tämä ei vienyt minua yhtään eteenpäin. En edelleenkään tiennyt kenen valmistama purkki minulla on käytössä.Mietin seuraavaksi, mitä muuta tiedän seinällä olevasta purkista jota katselin. Tiedän miltä se näyttää. Vaihdoin Googlen tekstihaun kuvahauksi ja suoritin saman hakulauseen uudelleen. Google muuttui tuotekatalogiksi. Eteeni avautui sivutolkulla erivalmistajien vastaavia adsl-bokseja. Sain samalla huomata että omani on jäänyt kehityksestä jälkeen. Siinä ei ole kuin yksi anteeni vaikka niitä tuntuu olevan nykyään kaksi lähes joka purkissa. Selailin muutamia sivuja ja löysin oman päätelaitteeni kuvan erään verkkokaupan sivuilta. Hienoa, kyseessä on siis A-Linkin boksi. Ongelma ratkesi. Ei muuta kuin hakemaan ohjeita valmistajan sivuilta.