Artikkelin Seinä – vieraskirja kommentit http://www.villevenalainen.net Tämä sivusto on henkilökohtainen matkakertomus, oppimistarina, jossa reflektoin omaa oppimistani. Tarina on joukkotapahtumia mitä elää ajassa ja kipinöitä siitä mitä ne minussa herättävät. Erityinen mielenkiintoni kohde on miten verkko ja erityisesti sosiaalinen media muuttaa vähitellen tapaamme toimia ja sitä kautta koko yhteiskuntaa. Muita yleisempiä teemoja ovat oppiminen yleensä, vuorovaikutus, vaikuttaminen, teknologia sekä teknologian ja ihmisen välinen suhde. Sat, 10 Apr 2010 09:54:59 +0300 http://wordpress.org/?v=2.8.4 hourly 1 Kirjoittaja: Sanna B. http://www.villevenalainen.net/seina-vieraskirja/comment-page-1/#comment-61 Sanna B. Fri, 20 Mar 2009 17:52:23 +0000 http://www.villevenalainen.net/?page_id=88#comment-61 Moi Ville, kiva Blogi - jatka vaan kirjoittamista; kiinnostavia aiheita ja sujuvaa tekstiä. Pohdintasi minuudesta on hyvin aiheellinen ja ajankohtainen - myös yksityisyyden rajat venyvät ja paukkuvat: julkisen profiilin hallinta edellyttää tiettyä teknistä ymmärtämistä.. ja tietysti oman itsensä ymmärtämistä, mitä tekemisillään tavoittelee --- Tästä sainkin tänään vastailla moneen kysymykseen - yllättävää kuinka verkko koetaan hallitsemattomaksi tietovirraksi, jossa kaikki on pakosta julkista. Pintaan nostettiin myös slow life - hitauden arvostaminen, mutta miten hitaudesta voi nauttia, ellei ensin saa kunnon vauhtiakaan? :) Itse haluan ensin tietää ja ymmärtää vaihtoehdot ja tehdä valintani vasta sitten. Oli tosi mielenkiintoinen päivä tänään - avasin sit sosiaalista mediaa koko aamupäivän A:sta Ö:hön, ja toivottavasti sain porukoille  jonkinlaisen kokonaiskuvan asiasta. Ainakin sain aiheen osaksi uutta strategiaamme. And that is so goooooood.   Palataan asioihin ensi viikolla - poikkean nyt taas tonne teatteritekniikan tontille! Hyvää viikonloppua, lepoa ja legoilua! -Sanna- Moi Ville,

kiva Blogi – jatka vaan kirjoittamista; kiinnostavia aiheita ja sujuvaa tekstiä. Pohdintasi minuudesta on hyvin aiheellinen ja ajankohtainen – myös yksityisyyden rajat venyvät ja paukkuvat: julkisen profiilin hallinta edellyttää tiettyä teknistä ymmärtämistä.. ja tietysti oman itsensä ymmärtämistä, mitä tekemisillään tavoittelee — Tästä sainkin tänään vastailla moneen kysymykseen – yllättävää kuinka verkko koetaan hallitsemattomaksi tietovirraksi, jossa kaikki on pakosta julkista. Pintaan nostettiin myös slow life – hitauden arvostaminen, mutta miten hitaudesta voi nauttia, ellei ensin saa kunnon vauhtiakaan? :) Itse haluan ensin tietää ja ymmärtää vaihtoehdot ja tehdä valintani vasta sitten.

Oli tosi mielenkiintoinen päivä tänään – avasin sit sosiaalista mediaa koko aamupäivän A:sta Ö:hön, ja toivottavasti sain porukoille  jonkinlaisen kokonaiskuvan asiasta. Ainakin sain aiheen osaksi uutta strategiaamme. And that is so goooooood.  

Palataan asioihin ensi viikolla – poikkean nyt taas tonne teatteritekniikan tontille! Hyvää viikonloppua, lepoa ja legoilua!

-Sanna-

]]> Kirjoittaja: Anita Rubin http://www.villevenalainen.net/seina-vieraskirja/comment-page-1/#comment-51 Anita Rubin Sun, 15 Mar 2009 20:13:00 +0000 http://www.villevenalainen.net/?page_id=88#comment-51 Siis kun juttelet siit, yhdistääkö Facebook minät, minä myös olen miettinyt tuota roolin, identiteetin ja luonteen välistä jännitettä tässä ajassa. Jotenkin tuntuu joskus siltä, että noiden kolmen erilaisen ihmisenä olemisen muodon väliset rajat olisivat hämärtymässä -- en ole kuitenkaan ihan varma, onko se mahdollista. Olen varmaan puhunutkin tästä joissain mun esityksissä. Onhan täysin mahdollista olla erilainen eri tiloissa, eri päivinä, eri toimintaympäristössä ja eri fiiliksessä. Voin vaihtaa asenteitani, arvojanikin sen mukaan, mitä kulloinenkin tilanne vaatii, oikeastaan yhtä helposti kuin hiusten väriä tai silmien väriä piilolinssien avulla. Onko esim. facebook-rooli rooli siis jonkinlaiset henkiset piilolinssit, joiden takaa voi katsella maailmaa  turvallisemmin? Mutta jos se on totta, miten se vaikuttaa esimerkiksi nuoren ihmisen aikuistumiseen, kypsymiseen, kykyyn ottaa vastuuta omasta elämästä jne? Siis kun juttelet siit, yhdistääkö Facebook minät, minä myös olen miettinyt tuota roolin, identiteetin ja luonteen välistä jännitettä tässä ajassa. Jotenkin tuntuu joskus siltä, että noiden kolmen erilaisen ihmisenä olemisen muodon väliset rajat olisivat hämärtymässä — en ole kuitenkaan ihan varma, onko se mahdollista. Olen varmaan puhunutkin tästä joissain mun esityksissä.

Onhan täysin mahdollista olla erilainen eri tiloissa, eri päivinä, eri toimintaympäristössä ja eri fiiliksessä. Voin vaihtaa asenteitani, arvojanikin sen mukaan, mitä kulloinenkin tilanne vaatii, oikeastaan yhtä helposti kuin hiusten väriä tai silmien väriä piilolinssien avulla. Onko esim. facebook-rooli rooli siis jonkinlaiset henkiset piilolinssit, joiden takaa voi katsella maailmaa  turvallisemmin?

Mutta jos se on totta, miten se vaikuttaa esimerkiksi nuoren ihmisen aikuistumiseen, kypsymiseen, kykyyn ottaa vastuuta omasta elämästä jne?

]]> Kirjoittaja: Anita Rubin http://www.villevenalainen.net/seina-vieraskirja/comment-page-1/#comment-41 Anita Rubin Mon, 02 Mar 2009 06:51:04 +0000 http://www.villevenalainen.net/?page_id=88#comment-41 Jännä juttu. Olin itse eilen yksikseni laskemassa pulkkamäkeä ilman pulkkaa, leikkimässä siis. Huomasin, että pahvinpala ei kummasti liu'u polvensyvyisessä puuterilumessa, vaikka mäki on jyrkkä. Takamus kastui, kun lykin itseäni alaspäin käsivoimin, mutta hauskaa oli! Nyt pitää ostaa kunnon vanhanaikainen pulkka. Ihminen on leikkivä olento lapsuudesta vanhuuteen. leikin avulla oppii asioita, oppii jäsentämään asioita, mutta myös -- ja ehkä tärkeintä -- oppii olemaan iloinen, nauramaan ilman paineita niin itselleen kuin muille niin, ettei siinä ole mitään loukkaavaa tai harmillista. Niin että leikkimään siitä! (Tee muuten tähän jokin katkaisu, ettei teksti mene kirjoittaessa tuon sivussa rullaavan palstan päälle.) Jännä juttu. Olin itse eilen yksikseni laskemassa pulkkamäkeä ilman pulkkaa, leikkimässä siis. Huomasin, että pahvinpala ei kummasti liu’u polvensyvyisessä puuterilumessa, vaikka mäki on jyrkkä. Takamus kastui, kun lykin itseäni alaspäin käsivoimin, mutta hauskaa oli! Nyt pitää ostaa kunnon vanhanaikainen pulkka.
Ihminen on leikkivä olento lapsuudesta vanhuuteen. leikin avulla oppii asioita, oppii jäsentämään asioita, mutta myös — ja ehkä tärkeintä — oppii olemaan iloinen, nauramaan ilman paineita niin itselleen kuin muille niin, ettei siinä ole mitään loukkaavaa tai harmillista.
Niin että leikkimään siitä!

(Tee muuten tähän jokin katkaisu, ettei teksti mene kirjoittaessa tuon sivussa rullaavan palstan päälle.)

]]>