Koulutin viime torstaina paikallisille opettajille perusteita sosiaalisesta mediasta ja erityisesti bloggauksesta. Ryhmä oli peruskiinnostunut ja joukosta löytyi jo muutama, jotka käyttivät työssään blogia mm. kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon. Suurimmalle osalle ryhmää asia oli kuitenkin uusi tai hyvin tuore. Kuten asiaan kuuluu, heräsi ryhmälle paljon erilaisia kysymyksiä aiheesta.

Yksi kysymys herätti minut miettimään asioita hyvin henkilökohtaisesti. Eräs opettaja kysyi, koenko ahdistavana sen, jos minun blogiini ei tule säännöllisesti uutta sisältöä? Vastasin kysyjälle spontaanisti, etten koe tällaista ahdistusta. Kerroin bloggauksen ja yleensäkin verkossa näkymiseni seurailevan pitkälti omaa elämääni yleensä omine kiireineen ja vaiheineen.

Edellinen blogimerkintäni on toukokuun 22. päivältä, vähän jälkeen Lontoon matkani. Pitkä tauko verkossa on pitänyt sisällään ravistelevia kokemuksia omassa yksityiselämässä. Läheisilleni tapahtuneet asiat ovat koskettaneet myös minua syvästi. Olen surrut. Voimat ja huomio ovat keskittyneet minuun itseeni, omaan perheeseen ja sukuun. Näissä olosuhteissa niin mielestäni pitää ollakin. Verkossa näkymiseni ei ole itseisarvo.

Muistan kesän aikana miettineeni miten en parhaillaan näy verkossa lainkaan. Olin tuolloin asiasta jokseenkin yllättynyt. Asia oli minulle itselleni vielä tuolloin jollakin tapaa kesken. Verkosta oli tullut niin selkeä osa arkea, mutta tuona aikana en tehnyt juuri mitään mitä olen tottunut tekemään säännöllisesti.

Spontaani vastaukseni opettajalle, oli pieni yllätys itsellenikin. En ollut pukenut tätä asiaa sanoiksi itsellenikään aikaisemmin. Ehkä tavallaan annoin tuolla hetkellä myös itselleni hyväksynnän omalle hiljaisuudelleni. Kai tämä on kuitenkin jollakin tasolla minua painanut. Ehkä takaraivossani painaa suoritekeskeinen kulttuurimme.

Hyvä kysymys herättää aina. Minut tämä kysymys sai huomaan, että olen taas valmis bloggaamaan ja kaikkeen siihen mistä olen aina verkossa pitänyt. Suru vie aikansa. On kiva taas tuntea olevansa voimissaan ja voida taas nauttia myös siitä miten alkaa riittää myös muille ihmisille.

Ei aiheeseen liittyviä merkintöjä.

Vastaani tuli pitkästä aikaa omituisin ja omalla tavallaan viehättävä blogi. Jessica Hagy näyttää kuvablogissaan, miten visuaalisesta jäsentämistä voi tehdä monella tapaa ja mitä huvittamista asioista.

http://www.indexed.blogspot.com/

Ei aiheeseen liittyviä merkintöjä.