Työpaikkani, Otavan Opiston helmikuun työpajassa minulla oli ilo olla eri mieltä Marja-Liisa Viherän kanssa. Ilo syntyy siitä että hän on yksi minun erittäin arvostamani pedagogi joka on tehnyt huikeaa työtä itseorganisoituvan oppimisen sektorilla VIEKAS ry:n viestintäleireillä jo yli kaksikymmentä vuotta. Tällaista työtä ja kokemusta ei voi olla arvostamatta. Ilo syntyi myös siitä että meistä oli selvästi kiva hieman miekkailla erimielisyytemme kanssa pieni silmäkulmassa.

Viherä on tutkinut sosiaalista mediaa varsin kriittisesti viimeaikoina. Mielestäni hän selvästi näkee sen vahvuudet, mutta ei niele uutta mediaa ilman tutkimista. Hyvä niin. Olen monesta asiasta hänen kanssaan samaa mieltä, mitä tulee hänen nykyisiin tutkimustuloksiinsa mm. siitä miten pieni osa verkonkäyttäjistä oikeasti bloggaa. Bloggaajat ovat pieni vähemistö. Itse vertaan tätä siihen kuinka moni pitää yleensä puheita ja kuinka moni kuuntelee. Suhde on samansuuntainen.

Mistä sitten olimme erimieltä?

Mielipiteemme eroavat vahvasti mitä tulee anonymiteettiin verkkokeskustelussa. Oikeastaan perusjako on että Viherä katsoo, että aina kun osallistut johonkin keskusteluun, jolla on yhteiskunnallista tai muuta merkitystä, tulee sinun esiintyä nimelläsi ja osoittaa ketä edustat. Itse en voisi olla enempää eri mieltä. Minusta tärkeintä on argumentaatio eikä taho kuka sen esittää.

Paras argumentti voittakoon. Siihen minä uskon. Ehkä valmistelun alkuvaiheessa voisi jopa olla suositeltavaa että argumentointi tapahtuisi täysin anonyymisti. Tällä voitaisiin varmistaa parempi kuuntelemeninen. Kun et tiedä kenen argumentista on kyse, todennäköisesti kuuntelet sitä paremmin. Se voi olla sinun arvostamasi ihmisen kommentti tai sitten jonkun muun. Ainakaan et lukiessasi osaa kuvitella sitä miten kirjoittaja ajattelee, mikä heikentää meidän kykyämme kuunnella merkittävästi.

Anonyymi argumentointi mahdollistaa myös sellaisien asioiden julkituomisen, mitä ei voi käsitellä oman roolinsa vuoksi. Oma rooli asettuu aina valtahierarkian johonkin kohtaan ja siitä seuraa paineita niin pelkoina kuin muinakin kannanottoon vaikuttavina tekijöinä, kuten “yhtiön etu” jne. jotka voivat saada puhumaan jotain muuta kuin mihin oikeasti uskoo.

Viherä on avannut TietoTaitoTalkoiden sivustolla tästä keskustelun, joka odottaa kannanottoja.

Hyvässä hengessä kohdattu vastakkainasettelu on todennäköisesti askel hedelmälliseen ymmärryksen karttumiseen puolin ja toisin. Todennäköisesti olemme molemmat oikeassa sekä väärässä. Mitä mieltä sinä olet?

Kerro kaverille

Kansalaisjournalismin saralla kääntyi yksi lehti tänään, kunErkka otti kännykkänsä ja meni tekemään livestreamin Jyväskylän maalaiskunnan valtuustonkokouksesta. Kokouksessa käsiteltiin maamme tähän mennessä suurinta kuntaliitosta, joten on helppo kuvitella että asia kiinnostaa monia.

Nykydemokratian yksi keskeinen ongelma on sen kyvyttömyys luoda puitteita helpolle osallistumiselle yhteisien asioiden käsittelyssä. Kuten on ollut helppoa ennustaa, näyttää siltä sosiaalinen media tuovan mukanaan riittävän kevyitä ratkaisuja, joilla kynnystä läsnäololle ja osallistumiselle voidaan alentaa merkittävästi. Tämä on yksi merkkipaalu ja on varmaa että lisää on tulossa. Itse ainakin odotan innolla sitä aikaa, kun voimme oikeasti osallistua niiden asioiden päätöksentekoon, jotka meitä itseämme puhuttelevat. Silloin voidaan taas puhua demokratiasta sen alkuperäisessä merkityksessä, ilman sitä leimaa minkä tuo sana on saanut monen mielessä.

Kerro kaverille

Ei aiheeseen liittyviä merkintöjä.